Milja suunnittelee, hallinoi, remontoi ja myy asuntoja

"Ihminen itse on itsensä suurin este. Ei mikään muu " - Milja Kettula

Milja on tehnyt elämässään hullun rohkeita siirtoja tavotellessaan haluamaansa uraa 🤩 "Käänteen tekevänä hetkenä on ollut se, kun olen ollut totaali kyllästynyt sen hetkiseen elämäntilanteeseen taloudellisesti ja ymmärtänyt, että tällä tavalla en tule koskaan elämään sellaista elämää, mitä olen kuvitellut eläväni" , hän kertoo. Uskon, että moni saa hänen tarinastaan buustia omiin tavoitteisiinsa! Se on varmasti niin, että jos haluaa menestyä täytyy uskaltaa sanoa kyllä asioihin, mistä ei vielä kokemusta olekaan ja uskoa hullun lailla itseensä, niinkuin Milja tarinassaan kertookin 😊 En voi muuta kuin suositella lukemaan! 😍

Milja Kettula, yrittäjä, Tampere, 37 vuotta

(Instagram: @kiinteistö_kettu) 

"Koulutukseni, josta oikein todistus saatavilla on Ylioppilas, Sisustusartesaani at, Yrittäjä at, BBA ja LKV,LVV

En tiennyt yläasteen päättyessä, mikä minusta tulisi, joten menin lukioon. Tiesin, että minulla on hyvät kädentaidot ja visuaalinen silmä. En osannut miettiä, mikä ammatti olisi sellainen, mikä itseäni kiinnostaisi ja millä olisi tulevaisuudessa kysyntää. Halusin, että minusta "tulisi jotain". En vain tiennyt, mitä se jotain olisi ja miten lähtisin sitä kohti. Mutta olihan se kuitenkin aika selvää näin jälkeen päin. Haluaisin sanoa yläasteikäiselle itselleni, ettei se alapäätös siinä kohtaa ole lopullinen. Kouluja voi käydä vanhempanakin ja mieltä voi muuttaa. No stress!

Nykyinen työni on kaiken osaamiseni ja keräämäni kokemuksen summa. Ja matka jatkuu edelleen. Työtäni ei oikeastaan voi eritellä muusta elämästäni, se menee iloisesti sekaisin siviilipuolen kanssa. Suuresta osasta asiakkaista ja kollegoista on tullut kavereita ja ystäviä, tsemppareita ja haastajia. Vietämme aikaa yhdessä myös vapaalla. Tämä sopii minulle oikein hyvin.

Nykyisessä pisteessä oleminen on vaatinut minulta rohkeutta, hyvää itsetuntoa, sitkeyttä, reilusti kykyä sietää epämukavuusalueella olemista, hullua uskoa itseeni ja kykyihini, koska yksinyrittäjä ei juurikaan saa palautetta toiminnastaan. Mistä sitten olen saanut kaikkea edellä mainitsemaani? Tekemällä vaikka hirvittää, kasvatuksena vanhemmiltani, taistelemalla, kun elämä yllättää ei niin positiivisesti, ottamalla vastuuta ja sanomalla kyllä, vaikka ei ole vielä kokemusta, miten asia tehdään. Käänteen tekevänä hetkenä on ollut se, kun olen ollut totaali kyllästynyt sen hetkiseen elämäntilanteeseen taloudellisesti ja ymmärtänyt, että tällä tavalla en tule koskaan elämään sellaista elämää, mitä olen kuvitellut eläväni. On pitänyt löytää rohkeutta muuttaa radikaalisti elämää, jotta olisin askeleen lähempänä omannäköistä elämääni. Olen muutaman kerran tehnyt isoja muutoksia elämässäni ja huomannut, että ihminen itse on itsensä suurin este. Ei mikään muu. 

Tällä hetkellä työni koostuu tehtävistä asuntojen parissa. Ostan, remontoin, myyn asuntoja, suunnittelen pienemmille rakennusliikkeille uusia asunto-osakeyhtiöitä, niiden pintamateriaaleja ja olen kokonaisuudessaan kaikessa suunnittelussa mukana. Teen as oy:n hallinnointiin liittyviä tehtäviä, RS-rahoitukseen liittyviä tehtäviä sekä myös myyn jonkin verran asuntoja. Eli suunnittelu, hallinnointi ja myynti.

Miljan käden jälkeä. Ennen remonttia:

Remontin jälkeen:

Työ antaa minulle todella paljon. Sen avulla voin toteuttaa luovuuttani niin suunnittelussa kuin kädentaidoissakin. Saan olla samanhenkisten ihmisten seurassa. Voin päättää itse päiväni kulusta ja ottamani riskin suuruudesta. Koen, että voin vaikuttaa omaan fiilikseeni todella paljon. Teen sitä, mitä haluan tällä hetkellä tehdä. Jokainen päivä on hyvä päivä. Kun näkee suunnitelmien rakentuvan todeksi, on se todella palkitsevaa ja tuntuu hyvältä.

Toki aina on kehitettävää niin omassa toiminnassa, prosesseissa ja yrityksessä. Kehitystyö on myös innostavaa, mutta monesti kiireet menee edelle ja kehitystyö jää "parempaan" ajankohtaan. Työn lomassa pyrin kirjaamaan ylös kehityskohteita ja hyviä ideoita, mitä tulee vastaan. Uusien ihmisten tapaaminen työasioita jakamalla käynnistää monesti innokkuuden kehitystyölle. Siitä voi seurata jotakin yhteistyötä tai ainakin uusia ajatuksia omaan työhön.

Miljan käden jälkeä. Ennen remonttia:

Remontin jälkeen:

Tällä hetkellä mietiskelen tulevaisuutta. Mitä seuraavaksi ja miten jatkan. Varmaksi tiedän sen, että asunnot ovat minun juttuni. Seuraavaksi tarvitsen selkeän päämäärän, mitä kohti tähtään. Sitä mietiskellessä.

Alussa, nuorena naisena, on joskus saanut hiukan todistaa itseään. Tulee mieleeni hauska muisto, jolloin olin levyttämässä erään gallerian tiiliseiniä kipsilevyillä. Työni valvoja sanoi suoraan minulle, että mitähän tuosta tulee. No minä levytin, tasoitin saumat ja maalasin seinät. Gallerian avajaisissa kyseinen valvoja sanoi minulle, että en olisi ikinä uskonut, että teet näin hyvää jälkeä. 

Muita buustaavia juttuja on ollut hetki, kun ensi kerran tilillä oli kuusinumeroinen summa rahaa ja lainat oli jo siitä maksettu pois. You got this! Ja aina minua jaksaa erityisesti sykähdyttää yhtistyökumppanit, jotka haluavat vilpittömästi auttaa ja arvostavat juuri minua.

Ja joka projektissa ihan must juttu on pienet epätoivo-itkut :)"

Kiitos Milja ihanan rehellisestä tekstistä! 🤩 

Terkuin

Essi