Psykologin työ on arvokasta ja palkitsevaa, mutta myös kuormittavaa

Uteliaisuuteni tavoitti neljä psykologia, joilta sain kattavaa tietoa psykologin työstä! Tekemieni haaatattelujen kautta minulle välittyi kuva siitä, että ollakseen psykologi, täytyy ihmiseltä löytyä aitoa halua auttaa, uteliaisuutta ja kiinnostusta kuulla sekä selvittää ihmisten taustoja ja empatiakykyä nähdä ihminen inhimillisenä. Psykologin työ on monipuolista, arvokasta ja palkitsevaa, mutta myös kuormittavaa. 

Haastattelemani psykologit työskentelevät erilaisissa tehtävissä. Seuraamalla tai vilkaisemalla heidän Instagram-tilejään saat lisää tietoa juuri heidän työstään!  

Heidi Luoma, Oulu

Instagrammissa: @psykologi.heidi

(Kuvaaja: Eveliina Erkkilä)

"Nykyiseen työhön päädyin varmaan aika tavallista reittiä - hain vapaana olevaa paikkaa. Alotin työuran opintopsykologina koska tiesin, että työterveyspsykologiksi on vaikea päästä ”nollakokemuksella”. Työterveys on aina kiinnostanut, koska opinnoissakin mulla on mm. sivuaineopintoina kauppatieteitä. Myös konsulttipuoli kiinnostaa mut ajattelin työterveyden olevan niin laaja kenttä että pääsen kokeilemaan monenlaista.

Aloitin Mehiläisessä työterveydessä 2019 lopulla, mutta jo 3/2020 vaihdoin ammatinharjoittajaksi Terveystaloon. Terveystalolla sattui aukeamaan paikka ammatinharjoittajalle ja halusin yrittäjäksi siksi, koska voin nyt itse muotoilla työpäivät, kalenterin ja työn sisällön.

Työssä parasta on oman osaamisen hyödyntäminen ja kasvattaminen. Hienointa myös on kun pääsee tukemaan ihmisiä heidän tilanteissaan, ja toisaalta erilaisten ihmisten tapaaminen on laajentanut omaa maailmankuvaa valtavasti! Tykkään myös luentojen pitämisestä, koska nautin siitä kun saan kertoa asioista jotka mua itseä kiinnostaa ja joista tiedän jotakin. 

Epäkohtia on vaikeampi eritellä.. Ehkä vaikeinta on se, että aina ei pysty auttamaan kaikkia haluamallaan tavalla. Esimerkiksi se, että käynnit psykologilla on rajattuja, saattaa joskus kuormittaa ja harmittaa asiakkaiden puolesta. Sit harmittavaa on se, että monet yritykset menettää kamalasti potentiaalia kun eivät hyödynnä kaikkea mitä työterveyshuolto voisi yritykselle tarjota. Työterveyden ammattilaiset voisivat tehdä paljon enemmän yhteistyötä asiakasyritysten kanssa!

Haastavaa on riittävän palautumisajan rajaaminen itselle. Tää työ on sellasta että jos ei rajaa riittävän selkeästi vapaa-aikaa ja työtä, niin työ tulee herkästi kotiin.

Nautin työstä ihan mielettömästi! Toki huonojakin päiviä on, mut se on normaalia. Työ on monipuolista ja työyhteisö Terveystalolla on timanttia."

Mirka Paavilainen, Tampere, Ovumia

Instagrammissa: @psykologipaavilainen

(Kuva: Risto Peltola)

"Toimin lapsettomuuspsykologina sekä yksityisenä psykoterapeuttina ja kouluttajana. Päädyin nykyisiin töihini tehtyäni ensin töitä psykologina mielenterveysalalla julkisella sektorilla. Siellä minulle tuli selväksi, että en halua tehdä työkseni psykologisia tutkimuksia vaan mieluummin toimia asiantuntijana ja tehdä neuvonta- ja psykoterapiatyötä. 

Lapsettomuuspsykologiksi ryhdyin käytyäni ensin itse läpi lapsettomuuskriisin. Ymmärsin, että alalla tarvitaan enemmän psykologista työvoimaa, ja onnekseni sain paikan asiantuntijana tällä kentällä. 

Työssäni hyvää on mahdollisuus perehtyä syvästi suhteellisen tuoreeseen psykologian sovellusalaan. Työtehtäväni ovat monipuolisia asiantuntijatöitä. Saan itse vaikuttaa paljon siihen, mihin suuntaan haluan osaamistani kehittää ja millaista kehittämis- ja vaikuttamistyötä haluan asiakastyön ohessa tehdä. 

Saan voimaa työssäni siitä, kun onnistun tukemaan asiakkaitani elämässä eteenpäin riippumatta siitä, onnistuuko raskaus sillä hetkellä vai ei. 

Alalla alkaa pikkuhiljaa olla parempi käsitys siitä, miten raskauden mahdollisuuksia voidaan edistää psykologisin keinoin. Nämä edistysaskeleet tekevä työstä todella mielenkiintoista. 

Psykoterapiatyössä saan lapsettomuusasiakkaiden lisäksi tukea myös muunlaisia kriisejä ja traumaattisia tilanteita läpikäyviä ihmisiä, mikä tuo työhön vaihtelua. 

Työ on siinä mielessä haastavaa, että siinä ollaan jatkuvasti inhimillisen kärsimyksen äärellä, mutta ihmisten toipumiskyky tekee työstä hyvin merkityksellistä.

Psykologin ammatti on loputtomien ammatillisten mahdollisuuksien lähde. En oikein osaa kuvitella itseäni mihinkään muuhun ammattiin, niin tyytyväinen olen valintaani."       

Nina lyytinen 

Instagrammissa: @psykopodiaa

Nina työskentelee pääkaupunkiseudulla, mutta myös kouluttaa ihmisiä muualle Suomeen ja välillä muualle maailmaan. Vapaaehtoistyötä hän tekee Libanoniin. 

"Päädyin nykyiseen työhöni, koska haluan työskennellä ennaltaehkäisevästi mielenterveyden ja hyvinvoinnin parissa. Työterveyspsykologina voin tehdä tätä työtä sekä yksilöiden että työyhteisöjen kanssa. 

Työssäni minulle antaa voimaa se kun näen, että ihmiset hakevat itselle apua. Eivät jää ongelmien kanssa yksin. Yksilöiden ja yhteisöjen onnistumiset ja eteenpäin menemiset ongelmien kanssa antavat myös voimaa. Näen paljon toipumista ja onnistumisia. Ne antavat voimaa.

Haasteita työssä asettaa se, että työtä on niin paljon kuin haluaa ja kerkiää tehdä. Eli pitää oppia rajamaan ja sanomaan ei myös tärkeille ja mielenkiintoisille tehtäville. Työ vaatii myös todella laaja-alaista osaamista ja jatkuvaa kehittämistä. Se on mielenkiintoista ja innostavaa, mutta vie myös voimia." 

Tiina Ronkainen, Lahti

Instagrammissa: @psykologi_tiina

"Ajattelin jo joskus 9. luokalla lukion kurssivalintoja tehdessä, että psykologin työ voisi olla kivaa. En tarkalleen tiennyt, mitä psykologi tekee, koska en tuntenut ketään psykologia enkä vielä silloin ollut koskaan käynyt psykologilla. 

Mielikuvissani psykologin tehtävänä oli kuunnella ja auttaa toisia, ja ajattelin, että se sopisi minulle. Lukion psykan kurssien myötä kiinnostukseni psykologiaa kohtaan vaan kasvoi. Minulla oli superinnostava ja kannustava psykologian opettaja, ja psykasta tuli yksi lempiaineistani.

Lukion jälkeen hain opiskelemaan psykologiaa, mutta en päässyt sisään vielä ensimmäisellä hakukerralla. Mietin muitakin alavaihtoehtoja, mutta mikään muu ei tuntunut yhtä houkuttelevalta kuin psykologia. Onnekseni pääsin sisään jo toisella yrittämällä.

Psykologian opintoihin kuuluu loppuvaiheessa tehtävä pitkä harjoittelu, jonka tein psykiatrian poliklinikalla. Opiskeluaikana minulle oli vahvistunut käsitys siitä, että halusin työskennellä nimenomaan kliinisenä psykologina mielenterveystyössä. Harjoittelun päätyttyä jäin saman työnantajan palvelukseen.

Olen siis ollut kohta 9 vuotta eli koko työurani saman työnantajan palveluksessa, joskin tällä hetkellä olen hoitovapaalla. Olen työskennellyt aikuispsykiatrian eri yksiköissä sekä poliklinikalla että sairaalan osastolla. Tällä hetkellä työskentelen psykiatrian poliklinikalla syömishäiriöpotilaiden hoitoon keskittyneessä työryhmässä. Lisäksi olen toiminut vuoden ajan sivutoimisena yrittäjänä tarjoten psykologin keskusteluapua sekä koulutuspsykoterapiaa psykoterapiaopintoihini liittyen. Opiskelen kolmatta vuotta aikuisten kognitiiviseksi yksilöpsykoterapeutiksi ja tarkoitukseni on valmistua reilun vuoden kuluttua.

Työssäni parasta on kohtaamiset asiakkaiden ja potilaiden kanssa. Mulla on aivan upeita, fiksuja ja rohkeita asiakkaita ja potilaita! Tuntuu etuoikeitetulta, kun asiakas tai potilas alkaa luottaa minuun ja voimme yhdessä, tasavertaisina mennä kohti  vaikeuksia. Toipumisen ja myönteisen muutoksen näkeminen on myös mahtavaa. Niistä iloitsemme aina yhdessä. Työssäni olen myös todennut, että vaikka tilanteet olisi kuinka vaikeita, niin aina on toivoa.

Haastavinta tai kuormittavinta työssäni on jatkuva epävarmuuden ja keskeneräisyyden sekä omien riittämättömyyden tunteiden sietäminen. Ajan ja kokemuksen kanssa siinä kehittyy, mutta koen noiden tunteiden olevan aina jossain määrin läsnä. Joskus potilaiden tai asiakkaiden asiat jäävät painamaan mieltä, myönnän sen, sillä tarinat ja kohtalot voivat olla aika traagisia ja synkkiä. Siksi on tärkeää löytää vastapainoa työlle ja satsata vapaa-aikaan ja itsestä huolehtimiseen.

Kuormittavuutta aiheuttaa julkisella sektorilla myös resurssien puute. Tämän koen myös epäkohdaksi. Valitettavasti resurssien puute terveyden- ja sairaanhoidossa ja varsinkin mielenterveyspalveluissa taitaa olla arkipäivää ihan missä päin Suomea tahansa. Se ajaa työntekijät ahtaalle, kun ei ole välttämättä mahdollisuutta tehdä työtään niin hyvin kuin mahdollista. Joskus saattaa joutua toimimaan jopa omaa etiikkaa vastaan.

Voin sanoa nauttivani työstäni ja olen tyytyväinen alavalintaani. Opiskelen tosiaan tällä hetkellä psykoterapeutiksi, minkä koen vievän osaamiseni ihan uudelle tasolle, ja lisäksi se laajentaa uramahdollisuuksia. Psykologin ammatti sinänsä tarjoaa kyllä jo tosi paljon mahdollisuuksia työelämässä, sillä psykologeja työskentelee niin monilla eri aloilla ja niin monissa eri tehtävissä, että pidän tutkintoa hyvänä alustana lähes mille vaan työlle." 

Minulla on etuoikeutettu olo, kun saan kuulla ja jakaa kokemuksia! Kiitos vielä haastatteluun osallistuneille :) Jospa joku saa tästä itselleen suuntaa, tietoa tai inspiraatiota! 

Voisin nähdä itseni psykologin työssä. Kouluun pääseminen puolestaan on oma lukunsa. Aika näyttää! 

Terkuin,  

Essi