Arkkitehdin työssä luovuus ja tarkkuus ovat sopusoinnussa

Arkkitehdin työ on ihmisläheistä, visuaalista, luovaa, tarkkaa, konkreettista,  näkyvää ja tiimityötä. Työssä on mahdollisuus jatkuvaan kehittymiseen, eikä töistä ole pulaa. 

Oli jälleen kerran kunnia päästä kuulemaan viiden selvästi sydämmellä omalla alallaan olevan ammattilaisen ajatuksia työstään. Minä sain näistä valtavasti inspiraatiota, kiitos haastateltaville kattavista pohdinnoista! 

Mikko Nissilä, Espoo

Instagramissa: @mikkonissila

"Nautin työstäni suunnattomasti! Kun (jos) ihmisen on jotakin työtä tehtävä leipänsä eteen, niin on onnekasta jos voi tehdä sellaista työtä jossa voi toteuttaa itseään ja joka on kiinnostavaa.

Itse asiassa en muista tarkalleen, milloin ja miksi aloin haaveilla arkkitehdin työstä. Yläasteella menin Tet-viikolla tutustumaan viikoksi Raahen kaupungin tekniseen virastoon. Jotenkin talot ja asuminen kiinnostivat. Sain siellä innostavia tehtäviä, ja paikasta ihmisineen jäi hyviä muistoja. Lukioaikana kirjoitin ruotsin tunnilla, että ”jag ska bli inredningsarkitekt.” Kun odotin kyytiä lukiolta kotiin, niin luin kirjastolla ruotsinkielisiä arkkitehtuuri- ja sisustuslehtiä. Monta kärpästä yhdellä kertaa. Lukion jälkeen hain yhteishaussa moniin visuaalisen alan koulutuksiin, mutta lopulta päädyin Oulun arkkitehtiosastolle. Ajattelin, että tuo valinta ei sulje minulta pois myöskään sisustuspuolta. Oulussa saatoin tuolloin valita opintosuunnakseni myös muotoilun, joka sisälsi sisustussuunnittelun kursseja. Vaihto-opiskelemassa kävin Tanskan Århusissa. Tuo visuaalinen väläys teki minuun suuren vaikutuksen, ja kokemukset vaihdossa ovat pulpahdelleet vuosien varrella mieleeni.

Valmistuttuani olen työskennellut Helsingissä useissa arkkitehtitoimistoissa. Näistä viimeisimpänä ja parhaimpana kokemuksen on JKMM Arkkitehdit, jossa sain työskennellä sekä arkkarin, että sissarin tehtävissä, valtavan suurissa ja toisaalta yksin tehtävissä hankkeissa. Näiden vuosien varrella olen haaveillut myös omasta yrityksestäni. Minulla ei ole yrittäjäjuuria, eikä buustaajia tässä asiassa. Siitä syystä kesti kymmenen vuotta hakea työkokemusta ja kerätä tietoa ja rohkeutta yrittämiseen. Kokemus ja tieto ovat kyllä äärimmäisen hyvä pohja yrittämiselle, ja ajattelen tässä hetkessä, että polkuni on ollut loistava.

Työssäni parasta ovat ihmisläheisyys, visuaalisuus ja luovuus. Vaikka itse työ on suurimmaksi osaksi itsenäistä, niin suunnittelen ihmisille, ja keskustelut heidän kanssaan kulkevat mukana myös yksin tehdessä. Koen, että lähestyn alaa humanistisesti, en niinkään teknisesti. Ihmisen kokemus tilasta on minulle kaikki kaikessa, ei niinkään keksinnönomainen tekninen oivallus, jos siihen ei liity kokemuksellisuutta. Visuaalisuus ja luovuus konkretisoituvat työn valmistuttua. Mistä tämä tuotos oikeasti syntyi?! Sitä on itsekin ymmällään, vaikka on elänyt nahoissaan koko suunnitteluprosessin hyvine ja haastavine kohtineen. Tekniset seikat, taloudelliset puolet ja toteutukseen liittyvät reunaehdot tekevät visuaalisesta ja luovasta prosessista kiinnostavamman. Ne täytyy huomioida, ne tekevät prosessista kiinnostavamman ja takaavat toimivuuden ja käytännöllisyyden. Taiteen tekeminen ja vapaa visuaalisuus ovat eri asia, ja niitäkin on kiva harrastaa vapaa-ajalla. 

Joskus saatan olla kateellinen muiden visuaalisten alojen tekijöille aikanäkökulmien vuoksi. Pientalosuunnittelussa hanke suunnitteluineen ja toteutuksineen loppuun asti vie minimissäänkin yli vuoden. Yleisesti useamman vuoden. Graafisen suunnittelijan samainen ideasta toteutukseen –jakso vaikuttaa välillä palkitsevammalta. Toisaalta, suurien julkisten rakennusten suunnittelu ja toteutus vievät vielä kauemmin. Siksi ajattelen, että teen keskipitkään prosessiin liittyvää suunnittelutyötä. Ja lopulta, kun on eri vaiheissa olevia töitä meneillään, niin aina joku työmaa on loppusuoralla, ja näen valmista jälkeä! Niistä fiiliksistä on palkitsevaa palata toiseen hankkeeseen, jossa paneudun lähtötietoihin ja asiakkaan toiveisiin, ja mietin, että miten tekisin juuri valmistuneen rakennusosan tässä hankkeessa vielä paremmin.

Rakentaminen pohjoisilla mailla on väistämättä säistä ja olosuhteista riippuvaista. Siksi Australiassa ja Välimerellä toteutetut inspiroivat ideat eivät suoraan sovellu Suomeen. Tämä luo haastavuutta työhön. Ei haluaisi mennä suoraan aina siitä, missä aita on matalin, ja mitä on tehty ja sopivaksi todettu. Tässä jos missä tarvitaan arkkitehdin ja insinöörin saumatonta yhteistyötä. Myöskin rakennusluvan saaminen, erityisesti pääkaupunkiseudulla on jo oma välietappinsa ja saavutuksensa. Tekniset selvitykset eivät ole ammattini henkilökohtaisesti kiinnostavin puoli, mutta niitä ilman ei lupia saada, ja ne takaavat omalta osaltaan kestävyyttä ja toimivuutta rakennuksessa.

Luovuuden ja tarkkuuden sopusointu. Kannustan alalle ihmistä, jota nämä kaksi puolta kiinnostavat!"

Katariina Viero, Tampere

Instagrammissa: @katarosanna

Työskentelee yrityksessä: Arkkitehtitoimisto Q'ARK (@arkkitehtitoimistoqark)

"Arkkitehtuuri ja rakennusala ovat kiinnostaneet minua jo lapsesta lähtien. Piirsin lapsena kaupunkimaisemia ja pohjapiirroksia, leikin legoilla, sisustin brazieni asuntoja ja lempi tietokonepelejäni olivat The Sims -pelit. Niitä tuli pelattua parhaimmillaan 10 tunnin putkia ilman väsymyksen merkkejä. Kun lukion ensimmäisellä vuosikurssilla tuli aika miettiä, mitä kursseja lukisin pitkänä, aloin tosissani harkita arkkitehdiksi ryhtymistä ja valitsin pitkän matikan, historiaa, psykologiaa ja kuvataiteita oppiaineikseni ja karsin suosiolla vähemmän innostavat luonnontieteelliset aineet, joita pääsykokeissa en tarvinnut. Lukion abivuonna hain yliopistoon, kävin pääsykokeet ja pääsinkin suoraan lukiosta arkkitehtiopiskelijaksi. Muuta vaihtoehtoa ei koskaan ollut, vaikka kaikki tuntuikin kiinnostavan. Lapsuuden haaveammatteja: prinsessa, tanssija-laulaja ja opettaja, ehtii elämän varrella tavalla tai toisella toteuttamaan muutenkin.

Parhaita hetkiä ovat ne kun havahtuu työpisteeltään ja tajuaa, että "minähän pelaan Simssiä työkseni". Tosin nykyään pääsen toteuttamaan luovuuttani ja näkemystäni simuloitujen ihmistarinoiden sijasta aidoille ja oikeille ihmisille, asiakkaille ja kohteen käyttäjille, joilla on oikea ongelma ratkaistavaksi tai tavoite saavutettavaksi.

Oli työ kuinka intohimoammatti tahansa, aina tulee hetkiä, jolloin työ tuntuu työltä. Suurin osa näistä hetkistä johtuu siitä, että koulutus ei valmista meitä työelämän käytäntöihin, vaan ne opitaan työelämässä kokemuksen mukana. Siksi tulee tilanteita kun tuntuu, ettei hallitse vielä kaikkea, mikä hetkellisesti turhauttaa, mutta onneksi hyvässä työyhteisössä on alhainen kynnys kysyä ja kokemuksen mukana uudet asiat muuttuvat rutiiniksi. Se on myös yksi rakennusalan hienouksista. Oppiminen ei koskaan lopu vaan aina voi kehittyä ja suuntautua. Toimintamallit myös muuttuvat ja kehittyvät: talojen piirtämisestä siirtyminen tietomallintamiseen käytännönesimerkkinä.

Toinen haaste on työvoimapula. Yhdelle arkkitehdille kasaantuu enemmän töitä kuin aikataulut antaisivat myöten, mutta toisaalta deadlinet ja välitavoitteet antavat työskentelylle päämäärätietoisuutta ja kehykset joiden sisällä toimia. Töiden riittävyys on kuitenkin ensisijaisesti etuoikeus.

Nautitko työstäsi? 

Kyllä!"

Katri Kosola, Pirkanmaa

Instagramissa: @ark.kodissa

"Hain kouluun neljä kertaa ennen kuin pääsin sisään. Lukion jälkeen en keksinyt mitään muuta ammattia mikä olisi kiinnostanut yhtä paljon kuin arkkitehdin ammatti.

Työssä parasta on, kun pääsee suunnittelemaan ja luomaan uutta. Saa tutustua erilaisiin ihmisiin ja ratkoa yhdessä rakentamisen haasteita. Suunnittelutyö on vaihtelevaa, työt voivat olla todella yksityiskohtaisia kalustetason suunnittelutöitä tai laajan alueen kaavoitusta.

Haastavaa on saada läpi uusia ideoita annetussa budjetissa. Usein myös suunnittelun aikataulu on liian tiukka, jolloin laatu monesti kärsii.

Työn mielekkyys riippuu pitkälti silloisesta projektista missä on mukana. Jos työstä viedään kaikki luovuus pois, ei työ ole enää nautinnollista. Esimerkiksi jossain tapauksissa rakennuttaja antaa etukäteen liikaa reunaehtoja, jolloin työstä tulee enää mekaanista suorittamista."

Heidi Rytkönen, Oulu

Instagramissa: @arkkitehdinkarkkipaiva

"Lähdin opiskelemaan nykyistä rakennusarkkitehdin ammattia 27-vuotiaana, kahden pienen lapsen äitinä. Halusin vielä opiskella ammatin, jossa voisin kehittää itseäni ja olla luova. Rakennusarkkitehdin koulutus oli juuri käynnistetty uudestaan ammattikorkeakouluissa ja koulutuskuvaukseni luettua, tiesin että tuolla on mun paikkani. 

Uteliaisuus ja tiedonjano on mulle loputon luonnonvara. Ehdottomasti innostavinta omassa työssäni on se, että saan jatkuvasti kehittyä ja oppia uutta sekä ratkoa erilaisia toiminnallisia ja visuaalisia haasteita.

Muuttuvan maailman keskellä arkkitehdin työssä haasteita on laaja skaala: aina ilmastonmuutoksesta ja ekologisuudesta hienon hienoihin detaljeihin ja budjettiraameihin. Suunnittelua ja rakentamista ohjaavat monenlaiset tekijät, jotka vaihtelevat projektien välillä. 

Nautin työstäni valtavan paljon! Se innostaa minua joka päivä. Ongelmanratkaisukyky pitää mielen virkeänä. Onnistunut lopputulos ja tyytyväinen asiakas palkitsee aina.

Kun toiminnalisuus, estetiikka ja ympäristö sulautuu toisiinsa, se saa minut hymyilemään."

Aleksi Haho, Pirkanmaa

Instagramissa: @arkiedella

"Olen aina toivonut tekeväni työkseni jotain luovaa, mutta silti konkreettista ja näkyvää. Arkkitehdin ammatissa pääsee vaihtelevasti käyttämään luovuutta, ja yleensä työn tuloksetkin ovat konkreettisia. Lukioaikainen ajatukseni oli päästä yhdistämään taide ja tekniikka, ja sitä tämä työ monipuolisuudessaan on: eri toiveiden ja tarpeiden yhteensovittamista. 

Päädyin alalle varsin suoraviivaisesti lukion jälkeen, ja olen arkkitehdille tyypillisesti ollut töissä jo koulutuksen aikana useamman vuoden, muutamassa eri paikassa. Valmistuin pari vuotta sitten, ja olen siitä saakka työskennellyt arkkitehtina keskisuuressa arkkitehtitoimistossa. Työssä pääsee näkemään monenlaisia projekteja, mutta pääpaino minulla on asuinrakentamisessa, joka toisaalta sopii oman kiinnostukseni kanssa hyvin yhteen.

Työn palkitsevin osuus on nähdä suunnitelman toteutuvan. Kuukausikaupalla pyöritelty mallinnus nousee tontille, ja myöhemmin ohi kulkiessa kohteessa asuvatkin jo asukkaat. Tieto siitä, että kohteesta riippumatta joku asuinkohteeseen aina muuttaa, ajaa suunnittelemaan niin käytännöllisiä asuntoja kuin mahdollista. Aina tämä ei ole tilan puolesta realismia, ja todellisuudessa riippuu pitkälti oman suunnittelutyön tilaajasta, millaiset pelimerkit kuhunkin kohteeseen on käytettävissä.

Arkkitehdin työ on aina tiimityötä. Jo arkkitehtitoimiston sisällä kohteita tehdään usein suunnitteluryhmänä, ja suunnitteluvaiheessa mukana on myös erikoissuunnittelijat, kuten rakenne-, LVI-, sähkö-, geo-, akustiikka- ja palokonsultit. Eri suunnittelualojen tarpeita sovitetaan yhteen suunnittelukokouksissa, ja arkkitehti pääsee huomioimaan muiden tarpeet omiin suunnitelmiinsa. Erikoissuunnittelijoillakaan ei useimmiten ole täyttä vapautta suunnitella, vaan rakennuttajalla on usein toiveita teknisiin ratkaisuihin tai esimerkiksi käytettäviin rakennejärjestelmiin liittyen.

Yksi rakentamisen sääntelyn alue Suomessa on kaavoitus. Kaupungit laativat joko omille tai yksityisille maille isompiin maankäytöllisiin periaatteisiin soveltuvia asemakaavoja, joiden mukaan rakentamista tehdään. Rakennusvalvonnat ohjaavat kaavojen mukaista rakentamista, ja kaava määrittää yhdessä rakentamistapaohjeen kanssa reunaehdot rakentamiselle. Arkkitehdin työ on siis yhteistyötä myös viranomaisten suuntaan, ja isoimmissa kaupungeissa keskeisien rakennushankkeiden laatutasoa käsitellään erillisessä kaupunkikuvatyöryhmässä.

Suurin haaste työssä on tehdä näiden kaikkien osapuolten kanssa yhdessä onnistunut kokonaisuus, jossa rakennuksen käyttäjien on hyvä elää tai toimia. Lähtötiedot hankkeen alussa ovat usein hyvin tarkat, asuntojen kokoja ja lukumääriä toivotaan kerrostalohankkeissa hyvin tarkoilla spekseillä. Suunnittelu on helposti excel- ja pohjapiirrospyörittelyä, kun esitetyt toiveet yritetään mahdollisimman hyvin toteuttaa. Pidän myös tärkeänä, että rakennusten ulkomuoto olisi sopusuhtainen, hillitty ja mahdollisimman ajaton.

Välillä olo suunnittelupöydän ääressä on toivoton, kun joutuu luopumaan omista tavoitteistaan hankkeen suhteen, tai ei pysty vaikuttamaan itselle oleellisiin asioihin, kuten keittiön toiminnallisuuteen. Ala on siinä mielessä jämähtänyt, että ovellisten alakaappien korvaaminen vetolaatikoilla tai lattialieden korvaaminen kalusteuunilla ja liesitasolla saattavat olla mahdottomia toiveita keittiön mitoitusta määriteltäessä. Onneksi asiaan oppii pikkuhiljaa suhtautumaan neutraalisti, tällaiset asiat eivät ole aina itsestä riippuvaisia. Kaikesta huolimatta on palkitsevaa, jos keittiö on pohjapiirustuksen tasolla toimiva ja joku voi samaa lay-outia käyttäen päivittää keittiön esteettisesti ja toiminnallisesti nykyaikaiseksi myöhemmin."

Olisiko sinusta arkkitehdiksi? 

Terkuin,

Essi