Tällä kertaa sain haastatella kolmea tomeralla otteella työhönsä suhtautuvaa ja helposti lähestyttävää kiinteistönvälittäjää, joilta opin paljon! Ensinnäkin ammattinimike on kiinteistönvälittäjä ännän kanssa, eikä ilman. Tähän sain kyllä samantien korjauksen kirjoitettuani sen tietämöttömyyttäni väärin Tulossa- postaukseeni Instagramissa 😄 Juoksin siis puuhun jo heti kättelyssä 🤭 Kiitos korjauksesta!
Kiinteistönvälittäjän työ on elämäntapa, joka vaatii hyvää järjestelykykyä, yrittäjähenkeä, sosiaalisia taitoja, rohkeutta ja luottoa itseensä, stressinsietokykyä sekä kärsivällisyyttä.
Instagrammissa: @kiinteistonvalittajalindaleino
(Kuva: Elli Halonen)
"Olen päätynyt alalle hieman vahingossa. Valmistuin tradenomiksi vuonna 2010 ja tarkoituksenani oli tehdä lyhyt sihteerin sijaisuus paikallisessa välitysliikkeessä. Ala vei kuitenkin nopeasti mennessään ja nyt on takana jo yli vuosikymmen kiinteistönvälittäjän työssä.
Nykyään työskentelen kiinteistönvälittäjänä ja toimitusjohtajana 13 henkilön tiimissä. On etuoikeus saada olla mukana ihmisten suurissa elämänkäänteissä. Kaikkein voimaannuttavinta kiinteistönvälittäjän työssä on konkreettisesti saattaa myyjä ja ostaja yhteen sekä saada aikaan asiakkaalle toivottu muutos.
Kiinteistönvälitysalalla työskenteleminen on elämäntapa. Tavoitettavissa on käytännössä oltava lähes jatkuvasti. Tätä työtä ei tehdä 8-16.00 syklityksellä, vaan järjestelet itse oman kalenterisi. Oman työn johtaminen on tärkeä taito kiinteistönvälittäjän työssä.
Yksikään päivä ei ole samanlainen. Tyytyväiset asiakkaat sekä henkilöstöni onnistuminen ovat avaintekijöitä siihen, miksi vihdyn työssäni erinomaisesti."
Emilia Nikkilä, Kangasala ja Tampere, Kiinteistömaailma
Instagrammissa: @emiliaminik
"Olin haaveillut kiinteistönvälittäjän työstä jo 15 vuotta. Ammatti oli ollut minun silmissäni aina se kaikkein upein mahdollinen. Ymmärsin kuitenkin, että työ vaatii paljon. Kun katsoo välittäjien kuvia, valtaosa välittäjistä on miehiä tai sitten iäkkäämpiä naisia. Tämä kertoi minulle, että nuorena naisena ei kannata lähteä alalle. Ajattelin siis itse saman stereotypian mukaan, jota nyt itse yritän murtaa. Olen työskennellyt ihan nuoresta asti myyntitöissä ja niistä kymmenen alanvaihtoa edeltävää vuotta yrittäjänä. Kaksi vuotta sitten minusta tuntui vahvasti siltä, että kaipaan uusia haasteita työhöni. Pitkän mietinnän jälkeen päätin kädet täristen olla rohkea ja hakea paikkaa välitysalalta. Asiat lähtivätkin etenemään vauhdilla ja kolmen päivän päästä minulla olikin jo työsopimus.
Työssäni ehdottomasti parasta on onnistumiset. Ne hetket, kun asiakas luottaa elämänsä kalleimman omaisuutensa minun hoidettavakseni ja varsinkin, kun asiat etenevätkin paremmin kuin asiakas itse ensin uskoi. Joka kerta tuntuu yhtä hyvältä soittaa asiakkaalle, että hänen tarjous on hyväksytty ja kaupanteossa olla ensimmäinen, joka saa onnitella asuntokaupasta ja uudesta kodista.
Yksittäinen todella voimaannuttava hetki oli, kun sain tietää päässeeni LKV-kokeesta läpi ensimmäisellä yrityksellä. Lomaketyyppisten tehtävien tekeminen on minulle aina hankalaa ja olin ollut ennen koetta vain vuoden alalla. Minulle oli alusta asti valtavan tärkeää, olla nimenomaan kiinteistönvälittäjä ja saada käyttää sitä nimikettä. Vasta hyväksytysti LKV-kokeen suorittanut välittäjä saa kutsua itseään kiinteistönvälittäjäksi. Tähän hetkeen siis kulminoitui se koko yli 15 vuotta kestänyt haaveilu.
Haastavaa työssäni on erilaiset ihmiset ja sopiva kommunikointi heidän kanssaan. Miten sanat asetetaan, että ne tulevat oikein ymmärretyiksi. Kun puhutaan ihmisten kodeista, ollaan isojen tunteiden äärellä ja joskus ne saavat ihmiset käyttäytymään eri tavalla. Työ vaatii yrittäjähenkisyyttä, koska jokainen toimeksianto täytyy itse hankkia. Eli ensin täytyy hankkia töitä, että voi tehdä töitä.
Samaan aikaan palkitsevaa ja haastavaa on uuden oppiminen. Välitysalalla ei ole koskaan valmis. Ohjeet ja toimintatavat muuttuvat jatkuvasti ja uutta saa ja täytyy opetella jatkuvasti. Paikalleen ei saa jäädä ja omasta ammattitaidosta ja -tiedosta täytyy jatkuvasti pitää huolta.
Koska ala on hyvin stereotyyppinen, itse verrattain nuorena naisena koen usein tarvetta puolustaa ammattitaitoani. Vaikka kukaan ei ole sitä suoraan näin sanonut, on minulla silti monesti se tunne.
Työ on todella haastavaa ja se ei todellakaan tuo jatkuvasti vain onnen tunnetta ja hyvää fiilistä mutta nautin siitä silti kovasti. Jos asiakkaiden tunteet menevät vuoristorataa niin menee sitä myös välittäjän tunteet.
Ja vielä jos alan vaihtoa suunnittelevalle haluaisin antaa jotain rohkaisevia sanoja niin ne olisi, että ”laita hakemus!” Koska ilman sitä ei varmuudella mitään tapahdu. Jos ja kun pääset haastatteluun, ole rehellinen ja mieti yhdessä haastattelijan kanssa, olisiko tämä ala sinua varten."
Katja Hurme, Turku, Aninkainen
Instagramissa: @kiinteistonvalittajakatja
(Kuva: Matilda Tuominen)
"Olen päätynyt nykyiseen ammattiini aikaisemman työni kautta lähes 20 vuotta sitten. Olin menekinedistäjän äitiyslomasijaisena. Niissä hommissa huomasin, että olin todella hyvä myymään edustamiani tuotteita kaupoissa, vaikka varsinaisesti työhöni ei myynti kuulunutkaan. Tästä sain siis kipinän myyntialalle. Sijaisuuden päättyessä haluaisin alkaa tekemään myyntityötä. Tämän jälkeen näin Turun Sanomissa ilmoituksen, että haetaan kiinteistönvälittäjää välitysliikkeeseen. Hain töitä ja ilokseni sain paikan. Jälkeenpäin olen miettinyt, että onneksi en tuolloin ajatellut shampoon myymisen tavaratalolle olevan hieman erilaista, kuin talojen ja huoneistojen myyminen ihmisille.
Työni parhaita puolia ovat ehdottomasti onnistumiset ja ihanat ihmiset. Tuntuu ihan parhaalle, kun asiakas on työskentelyyni sataprosenttisen tyytyväinen. Useasti ihmiset kertovat sen suoraan, mutta saman voi huomata myös silloin, kun ns. vanha asiakas palaa ja on taas myymässä tai esimerkiksi suosittelee minua välittäjäksi ystävilleen, sukulaisilleen ja tuttavilleen yms. Toki hyvältä tuntuu myös saada kauppa ns. väännön jälkeen sekä ilman vääntöä ;) Tai esimerkiksi hankintakäynnillä saada toimeksiantosopimus kilpailutilanteessa ja tietysti muutenkin. Voimaa työhöni saan siis ihanista asiakkaista ja tapaamisista sekä onnistumisista.
Haastavia asioita minulla on työssäni esimerkiksi odottaminen: odottaa pankin vastausta, että milloin sopii kauppa-aika, odottaa myyjän vastausta, että sopiiko näyttöaika, odottaa ja odottaa. Odottaa, että asiakkaat allekirjoittavat tarjouksen tai toimeksiannon sähköisesti, jotta pääsen viemään asiaa eteenpäin. Yleisesti asioiden odottaminen on minulle raskasta, paljon asioita, jotka eivät ole itsestä kiinni. Nykyään myös joudutaan useasti odottamaan ostajaehdokkaan lainalupausta pankista.
Stressiä voi aiheuttaa myös provisiopalkka, koska saamme palkkaa vain, jos saamme kaupaksi jotakin. Välillä tehdään pitkiä työpäiviä ilman ainuttakaan vapaapäivää saamatta minkäännäköistä palkkaa tai korvausta. Turhauttavaa on joskus se, kun myyjät menettävät myyntimotivaation kesken prosessin ja näin ollen olen tehnyt turhaa työtä, joskus jopa useamman kuukauden ja käynyt kohteessa monet kerrat näyttämässä yms., jonka jälkeen, kun saan tarjouksen, minulle vastataan, että sillä hetkellä ei olekaan motivaatiota myydä kohdetta...
Haasteena on myös erottaa työ ja vapaa-aika. Itsekin kutsun tätä elämäntavaksi, mutta huomaan, että välillä kaipaan vapaa-aikaa toden teolla. Useat yhteydenotot, kysymykset ja ns. varmistuksentarkistukset tulevat asiakkailta illalla myöhään. Itse olisin mielelläni ilta-aikaan jo vapaalla töistä. Sama asia koskee viikonloppuja aamuaikaisesta iltamyöhään, jolloin tulee kaikenlaisia varmistuksentarkistuksia yms. Viikonloppuna meillä välittäjilläkin on perheet useasti vapaalla, jolloin mielellämme silloin vietämme aikaa perheidemme kanssa. Näillä `tarkistuksenvarmistuksilla` tarkoitan siis niitä asioita, jotka voitaisiin hoitaa myös arkena, ns. virka-aikana. Tottakai tarjoukset ja muut akuutit asiat täytyy hoitaa nopeasti, oli sitten ilta tai viikonloppu.
Yksi iso syy miksi asiakkaat ottavat yhteyttä välittäjään iltaisin, viikonloppuisin ja itseasiassa ihan koska vaan, johtuu ihan meistä välittäjistä itsestämme. Me markkinoimme itseämme (minä mukaan lukien) niin, että meidät tavoittaa aina ja milloin vaan.
Mutta, se asiakkaan yksi pieni kysymys tai vastaava johtaa usein siihen, että aivot ovat taas töissä ja työ valtaa minut niin, että en ehdi palautumaan ollenkaan. Jokainen ihminen tarvitsee vapaata palautumiseen töistä, niin myös välittäjä. Siksi otin tämän asian puheeksi tässä haastattelussa, koska tarkoituksena on tuoda käsitykseni mukaan julki hyvät ja ei niin hyvät ammatin puolet.
Lopuksi täytyy kuitenkin vielä todeta, että pidän työstäni todella paljon ja sen vaihtelevuudesta. Tapaan paljon ihania ihmisiä sekä näen todella upeita koteja ja paikkoja, esimerkiksi merien rannoilla, joita en muuten koskaan näkisi.3 Pidän itse todella paljon oman kotini sekä muidenkin tilojen sisustamisesta ja tästä syystä olen alkanut tekemään myös asuntoihin stailauksia ennen kuvauksia."
On ilo haastatella ihmisiä, jotka todella ovat sydämellä mukana työssään! Löytyykö sinusta kiinteistönvälittäjältä vaadittavia ominaisuuksia? Olisiko sinusta kiinteistönvälittäjäksi? 😊
Terkuin
Essi
Kommentit
Lähetä kommentti