Hoitotason ensihoitaja

"Olen hyvin ylpeä itsestäni ja siitä, mihin olen päässyt elämässä. Siitä peruskoululaisesta, jonka keskiarvo oli 6,7 ja joka ei ollut lahjakas mm. kielissä tai matematiikassa ja joka ravasi vähän väliä tukiopetuksessa milloin mistäkin aineesta, on noussut korkeasti koulutettu ensihoidon ammattilainen, joka käy tällä hetkellä maisteritason opintoja." - Aapo Liukko

Aapon tarina on jälleen kerran hyvä muistutus siitä, että usein oma paikka uralla löytyy kokeilemalla sekä itseensä ja mahdollisuuksiin luottamalla, ja perille pääsy vaatii monta mutkaa 😊 

Aapo Liukko, 33 vuotta, Hoitotason Ensihoitaja, Jyväskylä/Saarijärvi

(Instagram: @sir_aapo)

"Olen käynyt seuraavat koulut:

Autoalan perustutkinto 2009

Sairaanhoitaja AMK 2015

Ensihoitaja AMK 2020

Ensihoitaja YAMK 6/2022 -->

Minulle ei ollut selvää, että mitä haluan tehdä isona. Peruskoulussa en ollut mikään kovin ahkera koulunkävijä. Lukioon en todennäköisesti olisi edes päässyt. Tykkäsin (ja tykkään edelleen) tekniikasta ja käsillä tekemisestä, joten hakeuduin opiskelemaan autonasentajaksi Jyväskylän ammattiopistoon. Sieltä valmistuin 2009. En kuitenkaan juurikaan tuon alan töitä tehnyt, vaan tein pätkätöitä mm. kuorma-autonkuljettajana, postinjakajana ja kirvesmiehenä. Jossain vaiheessa päädyin selailemaan eri ammatti- ja koulutusvaihtoehtoja netistä. Päädyin lukemaan ensihoitaja amk-tutkinnosta ja kiinnostuin siitä. Laitoinkin hakemuksen yhteishaussa ensihoitaja amk-koulutukseen, mutta tuolloin hakuprosessi oli erilainen, kuin nykyään. Tuolloin edellisen todistuksen keskiarvo määräsi sen, ketkä pääsivät pääsykokeisiin. Omani ei ollut mikään kovin huono (3,34/5), mutta ensihoitaja amk oli jo tuolloin niin suosittu koulutus, että todistuksen keskiarvon olisi pitänyt olla luokkaa 4,5/5, jotta olisi saanut kutsun pääsykokeisiin. Niinpä päädyin hakemaan sairaanhoitajaksi, koska sinne oli hieman helpompi päästä. Pieneksi yllätyksekseni pääsin ensimmäisellä kerralla sisään, ja niin aloitin Sairaanhoitajan opinnot 2012. Koko ajan oli mielessä, että haluan ensihoitoa lukemaan, mutta siirtohakukaan ei tuottanut tulosta. Niinpä valmistuin sairaanhoitajaksi joulukuussa 2015. 

Valmistumisen jälkeen tein töitä ensin Helsingin kaupungilla, psykiatrialla (tein psykalla töitä jo opiskeluaikana), kunnes muutin kesäksi 2016 takaisin kotiseudulle Jyväskylään, kun sain kesätöitä Keski-Suomen Keskussairaalan päivystyksestä. Kesän jälkeen ei kuitenkaan ollut jatkoja tarjolla, ja niin palasin talveksi takaisin etelä-suomeen, tarkemmin sanottuna Peijaksen päivystykseen Vantaalle, jossa olin töissä puoli vuotta, kunnes muutin takaisin Jyväskylään, ja jatkoin työskentelyä keskussairaalan päivystyksessä. Sitä hommaa kestikin sitten aina vuoden 2019 loppupuolelle saakka. Oli huikeaa päästä kehittymään ammattilaisena päivystyksessä ja huomata, kuinka oma ammattitaito jatkuvasti kasvoi. Lisäksi pääsi tutustumaan aivan huikeisiin kollegoihin. 

Tammikuussa 2019 pääsin yhteishaun kautta mukaan Ensihoitaja AMK - koulutusohjelmaan. Kouluna toimi taas Metropolia AMK. Suoritin opintoja töiden ohella, ja tuo kevät 2019 olikin melko rankka, koska vapaapäiviä ei juurikaan ollut. Syksyllä 2019 kävin suorittamassa syventävän harjoittelun Lontoossa, teho-osastolla (Barnet General Hospital). Alkuvuoden 2020 viimeistelin opintoja ja tein loput harjoittelut pois alta. Ensihoitaja AMK paperit sain toukokuussa 2020. Heti samassa kuussa aloitin työskentelyn Keski-Suomen Pelastuslaitoksella. Ja siinä hommassa olen työskennellyt aina tähän kevääseen saakka.

Sanoisin, että se on ajanut näin pitkälle, että sytyin ensihoidon maailmasta niin kovasti. Edelleen ala ja työ kiinnostaa minua kovasti, enkä tyydy vain "käymään töissä", vaan haluan myös kehittää alaa ja olla mukana päättämässä siitä, mihin ala tulevaisuudessa on menossa. 

Tällä hetkellä toimin hoitotason ensihoitajana ambulanssissa. Työ antaa minulle mahdollisuuden kasvaa ja kehittää itseäni ammattilaisena, joka päivä. Valehtelisin, jos sanoisin, että aina on kiva mennä töihin ja, että töissä on aina kivaa, mutta toisaalta en haluakaan tasapaksua, joka päivä samanlaista työpäivää. Koen, että ammattiani arvostetaan ja se, mitä teen töissä on, sillä on merkitystä. Pystyn myös hyvin konkreettisesti omalla toiminnallani auttaa muita ihmisiä. On hyvin kliseistä sanoa, että parasta työssä on vaihtelevuus ja itsenäinen työote, mutta omalla kohdallani ne pitävät täysin paikkansa. Koskaan kun ei tiedä, mitä työpäivä tuo tullessaan. 

Tässä työssä PITÄÄ kehittyä, ei riitä, että käy koulut ja saa pätevyyden. Tutkittua tietoa tulee koko ajan lisää ja sitä myöten myös hoitosuositukset muuttuvat. Se, mikä on tänään hoitosuositus jostakin asiasta, voi olla täysin muuttunut viiden tai kymmenen vuoden päästä. "Näin on aina tehty" on huono peruste millekkään toiminnalle, mutta erityisen huonosti se soveltuu ensihoidon maailmaan. Itse ainakin koen, että omaa ammatillista kehitystä voi ja pitää koko ajan pitää yllä. Aloitin myös viime syksynä Akuutti- ja Ensihoidon kehittäminen ja johtaminen YAMK - tutkinnon suorittamisen. Se toimii varmasti osana ammatillista kehitystä. 

Kyllä, viihdyn työssäni! Pidän työni monipuolisuudesta, ja siitä, että saan tehdä itsenäistä työtä osana erikoissairaanhoitoa (ensihoito on osa erikoissairaanhoitoa). Totta kai se harmittaa, kun välillä työpäivät venyvät ja ruokatauot jäävät vähiin, mutta silti minusta on pääsääntöisesti mukava olla töissä. 

Oma urani on itse asiassa juuri nyt pienessä muutosvaiheessa, tämänhetkisten tietojen mukaan, vaihdan työpaikkaa Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueelle kevään aikana. Tekee hyvää käydä välillä katsomassa, miten muilla alueilla tehdään samaa työtä. Toki, myös palkka vaikuttaa tähän. Pohjois-Pohjanmaalla peruspalkkani nousee n. 10% nykyisestä. Tulevaisuudessa (YAMK tutkinnon jälkeen) haluaisin päästä tehtävään, jossa pystyn kehittämään ja johtamaan ensi- ja akuuttihoitoa entistä parempaan ja työntekijälähtöiseen suuntaan. Myös sosiaalisen median tekemistä haluan jatkaa tulevaisuudessa ja toivonkin saavani sitä kautta yhä enemmän myös ammatillisesti. 

Mitään suoraa tapahtumaa en osaa sanoa, mikä olisi inspiroinut itseäni, mutta olen hyvin ylpeä itsestäni ja siitä, mihin olen päässyt elämässä. Siitä peruskoululaisesta, jonka keskiarvo oli 6,7 ja joka ei ollut lahjakas mm. kielissä tai matematiikassa ja joka ravasi vähän väliä tukiopetuksessa milloin mistäkin aineesta, on noussut korkeasti koulutettu ensihoidon ammattilainen, joka käy tällä hetkellä maisteritason opintoja. Enpä olisi uskonut yhdeksännellä luokalla, jos joku olisi sanonut, että mihin asti vielä pääsen elämässä." 

Kiitos Aapo, kun jaoit tarinasi! 🤩

Terkuin

Essi