Minni Nevalainen, aineenopettaja

"Opettajan työ antaa merkityksellisyyttä ja tunteen siitä, että tekee jotain tärkeää. Toisaalta on hyvä muistutella, ettei koko maailman pelastaminen ole omilla harteilla, vaan tekee sen mihin omat rahkeet riittää." - Minni Nevalainen

Minnille on kertynyt paljon kokemusta opettajana sekä uskaltanut ottaa itselleen vastuuta, ja juuri siksi olikin valtavan mukava kuulla hänen ajatuksiaan 🤩 Myös Minnin omalta tililtä voi lukea tärkeitä ja ajankohtaisia hänen opettajan työssään kohtaamia ilmiöitä. Kannattaa ottaa hänen tilinsä seurantaan 😊

Minni Nevalainen, aineenopettaja, Luumäki, 32-vuotta

(Instagram: @opettajaminni)

"Olen Minni Nevalainen, 32-vuotias aineenopettaja Luumäellä ja opetan Taavetin lukiossa ja yläkoulussa uskontoa, terveystietoa, psykologiaa ja filosofiaa.

Tiesin jo yläkouluikäisenä haluavani nimenomaan aineenopettajaksi, ja lukiossa kiinnostavimman aineen joukkoon nousi yllättäen uskonto, joka oli yläkoulussa miun inhokkiaine 😅 Tykkäsin paljon myös psykologiasta ja historiasta. Hain lukion jälkeen opiskelemaan Itä-Suomen Yliopistoon Läntistä teologiaa opettajalinjalle, ja pääsin ensimmäisellä yrittämällä sisään. Luin pitkinä sivuaineena opettajan pedagogisten ohella lopulta psykologian ja terveystiedon, joista miulla on uskonnon ohella opettajan pätevyydet. Koen edelleen olevani ”oikealla alalla”, vaikka oon myös harkinnut hakisinko jossain vaiheessa opiskelemaan esim. psykologiaa maisterivaiheeseen. Jopa tohtoriopinnot on pyörineet mielessä, mutta toistaiseksi nää on jääneet. Tällä hetkellä eniten kiinnostais opiskella filosofian aineenopettajan pätevyys, eli pitkä sivuaine. 

Alotin opettajan työn tosi nuorena, vielä gradu kesken, 23-vuotiaana yläkoulun uskonnon lehtorin sijaisena. Tästä vuoden päästä aloitin uudessa koulussa uuden lukuvuoden, jossa lopulta työskentelin 7 vuotta yhteensä yläkoulun uskonnon lehtorina. Haalin aineenopettajan työn ohella myös paljon muita vastuualueita, olin luokanohjaaja, eri tehtävissä vastuuopettaja (esim. oppilaskunnan, tukioppilaat), olin opettajatiimin vetäjä ja toimin koulun johtoryhmässä myös useita vuosia. Kävin pitkän tiimivalmentajakoulutuksen työn ohella (Tiimiakatemia Globalin Tiimimestari) ja osallistuin muutenkin todella moneen. Uskon, että näillä kokemuksilla oli myös osansa siihen, miksi pääsin hakiessani peruskoulutaustalla lukion opettajaksi virkaan 2022. Tällä hetkellä opetan noin 60% työajasta lukiossa ja 40% yläkoulussa. Tykkään tästä jaosta todella paljon, ja oon löytänyt uutta intoa oman työhöni lukio-opetuksen myötä. Oon taas pitkästä aikaa tosi innoissani ja kiinnostunut omista oppiaineistani ja tieteestä/tiedosta niiden taustalla myös oman oppimisen kannalta.

Opettajan työ, erityisesti nuorten kanssa, vaatii luonteelta ehkä sen tyyppistä aikuista, joka tykkää ja on kiinnostunut nuorten elämästä, on jämäkkä ja toisaalta reilu ja lempeä, eikä ehkä liian kontrollinhaluinen. Etenkin yläkoulussa usein tuntisuunnitelmia tärkeämpää on kohdata nuoret ja olla kiinnostunut millä mielellä ja mitä ajatuksia heidän päässään liikkuu. Pitää opetella joustamaan ja ”valita taistelunsa”, kaikilla on usein mukavampaa, kun opettaja ei liiaksi pidä lankoja omissa käsissä. Opettaa nuorille antamaan ja kantamaan vastuun. Eli rajoja ja rakkautta-pedagogiikkaa. Välillä nuorten kanssa työskentely on tottakai rankkaa ja virheitä tehdään puolin ja toisin, ja silloin on tärkeä muistuttaa itselle ja myös nuorille, että on itsekin vain ihminen ja tekee parhaansa. Huumorista ei ole myöskään haittaa 😄

Opettajan työ antaa merkityksellisyyttä ja tunteen siitä, että tekee jotain tärkeää. Toisaalta on hyvä muistutella, ettei koko maailman pelastaminen ole omilla harteilla, vaan tekee sen mihin omat rahkeet riittää. Onnistumiset ja hyvät hetket tässä työssä on tosi isoja ja merkityksellisiä, ja vastaavasti epäonnistumiset osaa tuntua myös musertavilta. Opettajan työssä onkin tärkeää oppia myös rajaamaan omaa työaikaa ja työminää vapaa-ajasta.

Uskon, että teen tulevaisuudessakin töitä opettajana, mutta en usko että jäisin eläkkeelle tästä nykyisestä virastani, vaikka kovasti nykyisessä paikassani viihdyn. Uskon, että jossain vaiheessa saatan kokeilla jotain muuta työtä tai sitten en 🤷‍♀️ En liikaa murehdi jatkosta, tässä on nyt hyvä ja mennään lukuvuosi kerrallaan.

Ammatista kiinnostuneille haluaisin sanoa, että ehdottomasti kannattaa ainakin kokeilla siipiään opettajana, mikäli yhtään siltä tuntuu! Mediassa työstä maalautuu herkästi tällä hetkellä tosi raskas kuva, joka osaltaan on myös totta, mutta on myös mahdollista, että lukuvuodessa on suurin osa koulupäivistä kivoja ja mielekkäitä ☺️ Opettajan ammatissa kasvaa ja kehittyy myös itse jatkuvasti, eli valmiina ei kukaan tähän ammattiin hyppää! Ja hyvä, että kasvaa - maailma muuttuu!"

Kiitos Minni kun jaoit tarinasi 🤩

Terkuin

Essi