Jannika Kreivi, vyöhyketerapeuttinen vauvahieroja
”Rohkeutta ei ole se, että ei pelkää vaan se, että tekee vaikka pelottaakin!” – Jannika Kreivi
Jannikasta huokuu aitous 😊 Hän haluaa omien
sanojensa mukaan työllään tuoda lempeää hoivaa ja tukea keskelle perheiden
arkea. Hän on todella pohtinut itseään, omia vahvuuksiaan ja sitä, mitä haluaa
elämältään.
Jannika Kreivi, 32 vuotta, vyöhyketerapeuttinen
vauvahieroja, yrittäjä, Oulu
”Olen lapsuudesta asti ajatellut,
että lapset ovat niin lähellä sydäntäni, että haluaisin työskennellä lasten
parissa. Olen opiskellut peruskoulun
jälkeen paljon. Polkuni voi muiden silmiin näyttää siltä, että en osannut
päättää, mitä haluaisin omalta elämältäni.
Sitä se ei kuitenkaan ole ollut. Se on ollut matkani kohti unelmia. Sen
jokainen etappi ja ammatti on tuntunut siihen hetkeen juuri oikealta. Unelmat
voivat myös muovautua ja muuttua ajan myötä ja se on ihan täysin ok! Olen
uskaltanut jo monta kertaa lähteä kohti uutta ja tuntematonta. Olen todella
iloinen siitä, että olen saanut kaikki nämä opinnot pohjakseni
yrittäjyyspolulleni.
Peruskoulun päätyttyäni lähdin
opiskelemaan kotitalousyrittäjäksi, sillä jäin varasijalle lähihoitajaksi
hakiessa. Kotitalousyrittäjä ei siis ollut minulle ykkösvaihtoehto. Ajattelin
sitä tuolloin ehkä jonkinlaisena välietappina. Opintojen edetessä minulle selkeni,
että minusta tuskin koskaan tulee yrittäjää. Minä ajattelin kait jotenkin, ettei
minusta ole siihen, kun pitää nii laajasti osata kaikkea. Kotitalousyrittäjäksi
en lopulta ryhtynyt, mutta yrittäjäksi kuitenkin!
Opintojen päätyttyä tein muutamia
sijaisuuksia päiväkoteihin ja hoidin lapsia muutamissa perheissä. Siinä sitten
kypsyi ajatus perhepäivähoitajan työstä. Perhepäivähoitajan töitä tein vuoden
hoitamalla lapsia perheen omassa kodissa. Työkavereiden puuttuminen sai minut
miettimään koulunkäynninohjaajan töitä. Ajattelin, että siellähän työni olisi
myös lasten parissa, mutta lisänä tulisi työkaverit.
Seuraavan vuoden alussa pääsin aloittamaan
opintojani koulunkäynninohjaajana. Tykkäsin työskennellä alkuopetuksessa, mutta
muuten työ ei tuntunut omalta. Tämän
jälkeen tein pidempiä sijaisuuksia päiväkoteihin ja haaveilin
varhaiskasvatuksen opettajan työstä. Päiväkodissa
työskennellessä koin, että pienten tepsuttelijoiden parissa työskentely pidempiaikaisestikin
voisi olla ihanaa. Sijaisuuksia tehdessä tajusin, miten valtavasti nautin
pienten parissa työskentelystä.
Opiskelinkin melko pian
koulunkäynninohjaajan töiden päätyttyä sosionomiksi ja varhaiskasvatuksen
opettajaksi. Valmistuttuani tein varhaiskasvatuksen opettajan töitä
päiväkodissa. Rakastin niitä pieniä vauvoja/lapsia, joilta sain aamuisin
lämpimiä halauksia. Päiväkotimaailman hektisyys sai minut kuitenkin miettimään,
voisinko saada työn jossa voisin kohdata vauvoja ja perheitä yksilöllisemmin sekä
kiireettömästi.
Täytyi kaikkien näiden töiden ja
opiskeluvuosien avulla oivaltaa, mikä itselle työelämässä on kaikkein
tärkeintä. Polun varrella on täytynyt tutustua itseensä ja luottaa intuitioon,
siihen, että sydän kyllä kertoo missä on hyvä olla. Ajatus yrittäjyydestä alkoi
kypsyä hiljalleen. Piti tajuta, miten kaikista omista kiinnostuksen kohteista
voisi tehdä itselle mielekkään ammatin. Pohdin, voisiko minulla olla yritys,
jossa yhdistyisi kaikki aikaisemmat kokemukset ja mukaan palveluihin saisi myös
vauvahierontaa. Koen, että aikaisemmat koulutukseni tukevat hyvin yrittäjäksi
ryhtymistä. Aikaisemmat opintoni kun ovat sisältäneet, yrittäjyyttä,
asiakaspalvelua, perhetyöskentelyä ja lasten kasvun sekä kehityksen tukemista.
Vaikka olen toiminut palkansaajana, on työskentelyni ollut hyvin itsenäistä ja
osassa työssä myös yrittäjämäistä. Perustukset
yritykselle olivat varmasti valmiit jo aiemmin, mutta rakentajana minun piti
vain oivaltaa, ymmärtää ja tutustua itseensä ennen kuin uskalsi alkaa
rakentamaan omaa yritystä.
Tämä matka on vaatinut uskallusta, rohkeutta, oman itsensä löytämistä ja sisimpänsä ymmärtämistä. On täytynyt myös kompastella löytääkseen jotain tärkeää, itselleen merkityksellistä. Tämän vuoden tammikuussa tein rohkean päätöksen ja irtisanoin itseni vakipaikastani päiväkodista. Olihan se aika hurjaa hypätä täysin tuntemattomaan vailla varmaa tietoa tulevasta. Rohkeutta ei ole se, että ei pelkää vaan se, että tekee vaikka pelottaakin! Irtisanoutuminen oli myös arvostusta omaa hyvinvointia kohtaan. Tein keväällä päiväkoteihin keikkaa ja otin ensimmäisen askeleeni haavetta kohti. Aloitin helmikuussa opiskelemaan Baby balance -vauvahierojaksi, joka tarjosi minulla kattavan paketin siitä, miten voin parhaiten tukea perheitä vauva- arjen keskellä. Tällä hetkellä toimin omassa yrityksessäni Oulussa ja Oulun lähikunnissa vyöhyketerapeuttisena vauvahierojana. Yritystoimintani on vielä sivutoimista. Vauvahieronnan lisäksi tarjoan perheille tukea vauva-arjen keskelle vauvojen/lastenhoitajana. Huhtikuussa valmistun myös vauvahyvinvoinnin ammattilaiseksi. Koulutus antaa minulle pätevyyden toimia vyöhyketerapeuttisena vauvahierojana sekä WHO imetysohjaajana. Koulutus tulee antamaan minulle paljon ihania eväitä työkalupakkiini. Jo näin alkuvaiheessa yrittäjyyttä tiedän, että kannatti ottaa eräänlainen riski ja avata uusi ovi omassa elämässäni.
Työskentely vauvojen ja perheiden
parissa vaatii herkkyyttä, vastuullisuutta, lempeyttä, kannustavaa asennetta,
reilusti armollisuutta, ripauksen huumorintajua sekä lämmintä ja aitoa
kohtaamista. Haluan antaa asiakkailleni
parasta ja tehdä työtäni täydellä sydämellä sekä lempeällä otteella.
Haaveilen, että voisin vielä tulevaisuudessa kouluttautua
pediatriseksi uniohjaajaksi sekä äitiysvyöhyketerapeutiksi. Toiveeni on, että yritykseni tulee jossain
vaiheessa työllistämään minut kokopäiväisesti. Parasta työssäni ovat vauvat ja
perheet sekä aidot ja kiireettömät kohtaamiset.
Vanhemmilta saadut palautteet ovat olleet merkityksellisiä
näin yrittäjyyteni alkuvaiheessa. Rakastan työtäni vauvojen parissa, tämä on
unelmani ja olen kiitollinen sen toteutumisesta. Haluaisin rohkaista kaikkia seuraamaan
sydäntään ja unelmia. <3”
Kiitos Jannika, kun jaoit tarinasi! 😊




Kommentit
Lähetä kommentti