Laura on valokuvaaja ja opettaja

Mulla oli ilo soitella Lauran kanssa ja kuulla mitä hänen polkunsa nykyiseen pisteeseen on pitänyt sisällään. Laurasta löytyy paljon hienoja piirteitä ja taitoja, jotka ovat vieneet häntä eteenpäin. Hänestä huokuu aurinkoisuus ja aitous. Somessa Laura valloittaa persoonallaan. Hänet on tänä vuonna palkittu vuoden ihanimpana TikTokkaajana! 

Laura Kiuru, 29 vuotta. Valokuvaaja ja opettaja, Helsinki.

 

                                                                (Instagram: @laurakiuru)

”Ammatiltani olen varhaiskasvatuksen opettaja ja maisteri. Opiskeluvaiheessa tein opintojen ohessa tutkimusavustajan hommia, mitä kautta sain päivätyön itselleni ja kolme kasvatustieteen artikkeliakin on tullut ulos. Valokuvauksen pariin päädyin harrastuksen kautta.  Opiskelin ammattikoulun opintoina valokuvausta ja videointia. Innostuin siitä, se vei mennessään ja sillä tiellä ollaan. Kokopäiväiseksi yrittäjäksi jäin pari viikkoa sitten. Siinä sivussa teen opettajan sijaisuuksia. On mukavaa, kun on vaihtelua.

Ennen kuin menin lukioon, haaveilin psykologiasta ja mietin myös, että olisi mahtavaa olla lääkäri. Nyt tiedän, ettei lääkärinä olo olisi ollut minun juttuni. Minulle ei ollut selkeää päätyä opiskelemaan varhaiskasvatuksen opettajaksi. Pitkään en tiennyt, mitä haluaisin tehdä. Rakastan opettamista ja koen sen itselleni merkitykselliseksi, mutta mietin sitä pitkään. Valo- ja videokuvauksien tekeminen tuntuu nyt omalta ja kiva, kun siihen on helppo yhdistää myös opettajuutta. Minulle oli alusta alkaen selkeää, että haluan maisterin paperit, oli se sitten mistä alalta tahansa. Ajattelen, että yliopisto koulutuksesta oppii paljon tärkeitä taitoja, vaikka ei suoraan sitä voisikaan hyödyntää, vaikka tässä valokuvauksessa. Kuitenkin esimerkiksi opinnoissani lukemani ihmistieteet auttavat ymmärtämään ihmisiä. Se toi ja tuo minulle turvaa, että on kasvatustieteen paperit taustalla.

Paljon on täytynyt tehdä töitä, jotta olen päässyt tähän pisteeseen missä olen nyt. Ja se pätee kaikkeen saavuttamaani, ope-juttuihin ja valo/videokuvaukseen, somessa menestymiseen. Valokuvausopinnoissa pystyi käyttämään studiota, joten olin siellä joka päivä harjoittelemassa. Mielestäni täytyy tehdä ylimääräistä työtä, jotta pääsee kivoihin juttuihin ja saa projektit, jotka haluaa. Kuvaajan työssä ihmisläheisyys on iso vahvuus. Siitä on paljon hyötyä, jos on helposti lähestyttävä. Koen, että henkilövalokuvauksessa saan ihmisen rentoutumaan. Tietysti myös sellainen empaattisuus ja kiltteys ovat myös voimavaroja tällaisessa ihmisläheisessä työssä. TikTok:ssa pitää pystyä heittäytymään ja senkin eteen olen tehnyt paljon, sillä videoiden tekemiseen kuluu paljon aikaa. Eikä sitä pysty tekemään, jos siitä ei oikeasti nauti. Videoiden tekeminen ja niissä heittäytyminen on vähän niin kuin elämäntapa. Vaikka TikTok:n kautta saa hyvin elantoa, niin se ei tule kovin helpolla.

 

(Instagram: @laurakiuru)

Vuorovaikutus ja yhteisöllisyys ovat sellaisia mistä nautin hirveästi. Kuvattavien kanssa nautin siitä, että minuun luotetaan ja kun saan hyvää palautetta. TikTok:ssa saan tosi paljon ihania viestejä ja tykkään kommentoida seuraajien kanssa. Yritän aina vastata siellä kaikkiin kommentteihin, mutta ihan aina se ei ole mahdollista. Instagramissa puolestaan vastaan jokaiseen ja usein ääniviestillä. Nautin tehdä hassuja videoita. Tekeminen on hauskaa ja on myös ihanaa, kun pääsee tekemään itselle merkityksellisten asioiden parissa töitä. Nyt vasta olen alkanut tiedostamaan, että voin ottaa asioihin kanssa ja se näkyy monille ihmisille. Esimerkiksi kiusaamisen vastainen toiminta. Jaoin siihen liittyen oman henkilökohtaisen kokemukseni. Se oli itselle merkityksellinen ja sainkin hirveen hyvää palautetta. Se toi vastavuoroisesti seuraajille ja minulle yhteistä tarttumispintaa.

Haluan kehittyä kuvaajana koko ajan laadukkaammaksi ja paremmaksi, ja sitä huomaakin vuosittain kehittyvänsä tekijänä. Koen, että on hyvä ihmisenäkin kehittyä. Esimerkiksi se kiusaamiskokemus; sen kautta pystyn nyt ymmärtämään muita ihmisiä ja heidän kokemustaan paremmin. Sellaista oppia ja kehittymistä toivon itselleni enemmän jatkossa. Somen kautta pääsen tutustumaan ihmisiin ja kuulemaan heidän tarinoitaan, mikä tuntuu etuoikeutetulta.

Sellaiset pienet yksittäiset arjessa tapahtuvat asiat saavat jatkamaan, kuten kaupallisten videoiden tekeminen. Kun saan niistä hyvää palautetta. Kun sanotaan, että olen tehnyt videon tosi hyvin. Tai hääkuvat, joiden sanotaan olevan ihania, niin se kyllä innostaa itseä. Sitten jos mietin TikTok:ssa tekemääni työtä, niin eräs tapaus on jäänyt vahvasti mieleen. Oli eräs tyttö, joka oli jok’ikisessa livessä mukana ja oli tehnyt jopa fani-tilin. Vastailin ja tsemppailin hänelle. Sitten yhtäkkiä hänestä ei enää kuulunut mitään ja ihmettelin sitä, kunnes sain hänen kaveriltaan viestin, jossa hän kertoi tytön nukkuneen pois. Olin todella järkyttynyt, mutta tuli myös olo, että jos voin pienillä teoilla olla tärkeä toiselle, niin se hienoa. Tottakai mietin myös, että jos olisin tiennyt asiasta, niin olisinko voinut tehdä jotain enemmän häntä piristääkseni? Siitä kuitenkin tuli hyvä fiilis, että olin hänelle päivittäin vastaillut.”

Kiitos Laura, kun jaoit tarinasi!

 

Terkuin,

Essi