Tiina on tuomittujen terapeutti

 

”Tässä työssä pitää tehdä jatkuvasti aika paljon töitä itsensä kanssa, jotta elämä ja maailma eivät muutu mustaksi.” – Tiina Alakärppä

Tiinan työ on mielenkiintoinen, jännittävä ja tärkeä. Se ei ole ihan jokaisen työ ja syystä! Kannattaa ottaa Tiinan oma tili seurantaan! Siellä Tiina avaa lisää omaa työtään ja siitä heränneitä ajatuksia suoraan sekä rehellisesti.

Tiina Alakärppä, 34 vuotta, Projektipäällikkö ja seksuaaliterapeutti. Työskentelee pääkaupunkiseudulla, mutta myös etäyhteyksin ympäri Suomea.

                                 

                                            (Instagram: @tuomittujenterapeutti)

”Olen teologian maisteri Helsingin yliopistosta. Valmistuin yleiseltä linjalta eli minusta ei tullut opettajaa eikä pappia. Kun valmistuin, opiskelin seksuaalineuvojaksi ja sen jälkeen seksuaaliterapeutiksi. Opinnoissa olen perehtynyt erilaisiin seksuaalikulttuureihin sekä uskonnon ja seksuaalisuuden välisiin yhteyksiin. Muun muassa näitä teemoja käsittelen myös uskontotieteen väitöskirjassani, jota parhaillaan teen Turun yliopistossa. Lisäksi olen käynyt erilaisia muita työtäni tukevia koulutuksia, kuten Uusi suunta -ohjaajakoulutuksen. Uusi suunta on 16 istunnon yksilökuntoutusohjelma, jota ohjataan mm. seksuaalirikoksiin tuomituille

En tiennyt mitä haluan tehdä ”isona”, enkä tiedä edelleenkään. Olen aina yrittänyt tehdä parhaani senhetkisessä työssäni ja katsonut, mihin polku minua johdattaa. En tiedä mitä työtä teen ensi vuonna eikä minulla ole suunnitelmia. Eiköhän jotain inspiroivaa ilmaannu.

Mitenkö päädyin nykyiseen työhöni? Ehkä merkittävin käännekohta oli edellisen työni aikana. Silloin olin Sosped-säätiössä töissä ja säätiön toimitusjohtaja kysyi, alkaisinko vetämään hanketta, jos siihen saataisiin rahoitus. Hankkeessa edistettiin maahanmuuttajien seksuaaliterveyttä. Lähdin siihen mukaan ja saimme rahoituksen. Sen myötä sain hyvää kokemusta projektipäällikön työstä, maahanmuuttokysymyksistä ja seksuaaliterveyden edistämisestä. Jo siihen aikaan vankiloista oltiin minuun yhteydessä ja kysyttiin voisinko tulla auttamaan maahanmuuttajien kanssa tehtävässä työssä. Hankkeen rahoituksen puitteissa se ei ollut kuitenkaan mahdollista. Sitten edellinen hanke oli tulossa päätökseen ja samalla haettiin projektipäällikköä ja seksuaaliterapeuttia tähän minun nykyiseen työhön. Hain paikkaa ja sain sen. Varmasti minun koulutus- ja työhistoria oli sellainen, että se rekrytoijien mielestä sopi tähän työhön.

Tällä hetkellä työskentelen projektipäällikkönä ja seksuaaliterapeuttina oikeusministeriön rahoittamassa ROAD-hankkeessa (2021-2023). Kohderyhmänä ovat ulkomaalaistaustaiset seksuaalirikoksiin syyllistyneet ja seksuaalirikoksista epäillyt. Asiakkaiden kanssa työskennellään Suomen eri vankiloissa ja myös vankeuden jälkeen. Pienessä määrin olemme tehneet töitä myös kohderyhmän läheisten kanssa. Tavoitteena on uusintarikollisuuden ehkäisy ja tälle kohderyhmälle sopivien ja heidän tarpeitaan huomioivien kuntoutusmenetelmien kehittäminen. Hankkeessa koulutetaan myös ammattilaisia aihepiiriin liittyen.

                                                       (Instagram: @tuomittujenterapeutti)

Ajattelisin, että jokainen meistä pystyisi kohtaamaan keitä tahansa ihmisiä, myös seksuaalirikoksiin tuomittuja, mutta meillä voi olla syystä tai toisesta haasteita sen kanssa. Mm. asenteet, ennakkoluulot ja myös oma mahdollinen traumahistoria voivat vaikuttaa siihen, että ihminen ei halua työskennellä tämän kohderyhmän kanssa. Jotta terapiatyö onnistuu, tarvitaan kunnioittavaa kohtaamista, pitää pystyä näkemään ihminen rikoksen takana ja olla myötätuntoinen. Lisäksi pitää olla valmis kohtaamaan omia pelkoja, pystyä säätelemään omia vireystiloja, jotta voi olla läsnä, ja ylipäätänsä pitää harjoittaa ja ylläpitää kehotietoisuutta. Näin haasteellisessa työssä nämä ovat tärkeitä oman hyvinvoinnin edistämiseksi. Eli tässä työssä pitää tehdä jatkuvasti aika paljon töitä itsensä kanssa, jotta elämä ja maailma eivät muutu mustaksi.

Usein tapaukset ovat tosi raakoja. Aika perusjuttu on, että asiakkaalla on raiskausrikos ja uhrina on teini tai aikuinen/oma puoliso. Joillain on näiden lisäksi muutakin, esimerkiksi tappo tai murha. Ne ovat olleet itselle vaikeita juttuja. Insesti tapaukset ovat myös rankkoja. Tai sitten jos on eläinten pahoinpitelyä tms. Eli kaikki jutut, jotka jotenkin poikkeavat ns. ”peruskeisseistä”, erityisesti pysäyttää. Niissä herää usein erilaisia tunteita ja ajatuksia, asenteita yms. Silloin täytyy hetki pysähtyä ja käydä itseään sekä aihetta läpi.

Työni tavoitteena on vaikuttaa siihen, että uhreja ei tulisi yhtään enempää. Kaikki meidän hankkeessamme oleva tieto myös pyritään levittämään eri alojen ammattilaisille, ja toivottavasti tiedon avulla voidaan vaikuttaa siihen, ettei ensimmäistäkään uhria tulisi. Tämän pohjalta pidän työtäni todella tärkeänä ja merkityksellisenä. Se on varmaan suurin eteenpäin vievä voima.
Työ antaa paljon onnistumisen kokemuksia ja tässä todella pääsee itsekin kehittymään ammattilaisena, mutta myös ihmisenä. On aika vapauttavaa käsitellä esim. omia pelkoja ja kontrollin tarvetta ja lopulta ymmärtää mihin voi vaikuttaa ja mihin ei. Esimerkiksi työn alussa minua ahdisti ajatus, että asiakas voi meidänkin työskentelymme lomassa tai sen jälkeen tehdä uuden rikoksen. Kun ymmärtää ja hyväksyy sen, että voi osoittaa asiakkaalle rikoksetonta polkua, mutta sitä ei voi kävellä hänen puolestaan, voi tuntea aika isoa vapautta ja helpotusta. Tai kun ymmärtää manipuloivan ihmisen mielen maisemaa ja oppii pistämään ja pitämään rajoista kiinni, se on aika vapauttava ja hyvä tunne. Kaikki nämä prosessit luonnollisesti näkyvät muillakin elämän osa-alueilla. Voi kuulostaa hassulta, mutta tämän työn myötä voin paremmin kuin aiemmin. Vaikka toki välillä on väsymystä ja stressiä.

On myös hienoa huomata, jos asiakas muuttaa käytöstään työskentelyn myötä ja toki myös se on hienoa, jos saa asiakkaalta hyvää palautetta. Usea esimerkiksi kiittää siitä, että en ole hylännyt heitä tai menettänyt toivoani heidän kanssaan, vaikka he ovat voineet aika pitkäänkin olla vastahakoisia työskentelyn suhteen. Monilla on paljon haasteita luottamuksen kanssa, mutta kun luottamus saadaan, niin työskentely voi olla hyvin mieluisaa ja mieltä avartavaa asiakkaalle, mutta toki minullekin.

Asiakkaiden kanssa pyritään etenemään tarveperusteisesti. Riippuu paljon asiakkaasta, hänen tarpeistaan ja myös siitä, missä vaiheessa vankeutta on. Käyntimäärä on kymmenestä kerrasta ylöspäin. Joidenkin kanssa olen tehnyt nyt töitä puolisen vuotta, osa taas on tavalla tai toisella ollut asiakkuudessa kolmisen vuotta. Terapian intensiivisyys voi muuttua. koska tavoitteena on seksuaalirikosten ennalta ehkäisy, niin siksi painotetaan työtä vapautumisvaiheessa ja jollain käsittelyaikojen mukaisesti (kun päätöksiä tulee ja yleensä negatiivisia päätöksiä, mielenterveys alkaa reistata. Ei osata elää päätöksen kanssa ja silloin lähtee lapasesta.) Jotkut asiakkaat voivat myös puolen vuoden tauon jälkeen ottaa yhteyttä, että haluaisivat esimerkiksi viisi terapiakertaa.”

Kiitos Tiina, kun jaoit tarinasi! 

Terkuin,

Essi