Marianna Raikkala, taiteilija

 

”Kuulostaa kliseiseltä, mutta mitä enemmän olen ajatellut asiaa, sitä enemmän olen sitä mieltä, että taiteilijoiksi synnytään.” – Marianna Raikkala

“You see into another universe”, joku kommentoi Mariannan upeita töitä, mistä olen täysin samaa mieltä. Hänen työnsä ovat mielettömän upeita! Se on myös aina inspiroivaa kuulla, kun se oma polku, juuri itselle räätälöity tie, on löytynyt. Kiitos Marianna, kun jaoit tarinasi!

Marianna Raikkala, 30 vuotta. Taiteilija, Helsinki.

 

Instagram: @artbymarianna

”Läpi peruskoulun ja lukion, olin aina se oppilas, joka ei osannut sanoa mikä minusta tulee isona. Jo lapsena koin tiedustelut tulevasta urastani painostavina. Ainoa mitä osasin vastata oli se, että en halua aikuisena sitten istua toimistossa kahdeksasta viiteen ja olla ahdistunut jo sunnuntaina tulevasta viikosta. Mitkään lukuaineet eivät oikein jaksaneet kiinnostaa ja koin oloni koulussa usein levottomaksi. Ainoa kymppi todistuksessani oli kuvataide. Päätin jo silloin, että kun olen tarpeeksi vanha valitsemaan, teen jotain sellaista, jossa viihdyn. Kai arjestakin voi nauttia?

Taide on aina ollut läsnä elämässäni ja tapa ilmaista itseäni, joten pyrin lukion jälkeen luoville aloille. Kun opiskelupaikkaa ei pitkien valintakoeprosessien jälkeen avautunut, koin olevani jumissa. Purin turhautumistani niin kuin minulle oli ominaista – maalaamiseen. Eräänä iltapäivänä vuonna 2015 päätin hetken mielijohteesta julkaista kuvan yhdestä teoksestani Instagramiin. Yllätyksekseni se herätti paljon mielenkiintoa ja positiivisen palautteen innoittamana julkaisin toisenkin teoksen. Kun aloin saamaan kyselyitä töistäni, päätin perustaa taiteelleni kokonaan oman profiilin. En kuitenkaan tässä vaiheessa osannut ajatella uraa taiteilijana.

Instagram: @artbymarianna

Kun opiskelupaikka lopulta avautui vuonna 2017, taide oli jo iso osa arkeani ja identiteettiäni. Opiskelin viestintää Metropolia Ammattikorkeakoulussa vuosina 2017-2021 ja taiteen merkitys kasvoi jatkuvasti opintojeni rinnalla. Maalasin suurimman osan vapaa-ajastani, osallistuin ensimmäisiin näyttelyihini ja jatkoin taiteeni julkaisemista sosiaalisessa mediassa. Olin myös hionut tekniikkani siihen pisteeseen, että uskaltauduin alkaa hinnoittelemaan ja myymään teoksiani julkisesti. Perustin toiminimen ja kun valmistuin opinnoistani vuonna 2020, päätin kokeilla arkea kokopäiväisenä taiteilijana ja yrittäjänä. Sillä polulla olen edelleen. Tituleeraan itseäni usein ”vahinkotaiteilijaksi”, sillä tämä urapolku ei ollut suunniteltu. Näin jälkikäteen ajateltuna kaikki on mennyt juuri niin kuin pitääkin.

Tällä hetkellä työnkuvani on hyvin vaihtelevaa, juuri sellaista, mistä nautin. Vaikka haluaisin maalata kaikki päivät, todellisuudessa ehdin maalaamaan noin muutamana päivänä viikossa. Suurin osa työstäni koostuu yritykseni ylläpitoon liittyvistä tehtävistä, kuten sosiaalisen median sisältöjen luomisesta, verkkosivujen ylläpidosta, asiakaspalvelusta, teoksien pakkaamisesta, tarviketilauksista ja yrityksen juoksevista tehtävistä. Jos tiedossa on taidenäyttely, se haukkaa oikeastaan kaiken muun alleen ja usein työtunnit venyvät parhaimmillaan yömyöhään. Muutenkin koen, että voisin kehittyä paremmaksi ajanhallinnan suhteen. Työskentely oman intohimon parissa on todella palkitsevaa ja toistaiseksi taide on ainoa asia elämässä, johon en ole kyllästynyt. Kuitenkin, kuten varmasti monet yrittäjät samaistuvat, työn ja vapaa-ajan raja on häilyvä. Kun lähden päivän päätteeksi kotiin studioltani, työpäiväni jatkuu usein vielä kotona siihen asti, kunnes menen nukkumaan. Joskus, jos olen päättänyt pitää vapaapäivän, löydän itseni lopulta studioltani. En sen takia, että olisi pakko mennä, vaan sen takia, että haluan. Studioni on toinen kotini, minun maailmani.

Koen ylpeyttä siitä, mitä olen saanut luotua yritykseni tyhjästä ja miten paljon taiteeni on kehittynyt vuosien varrella. Teokseni ovat minulle kuin päiväkirjamerkintöjä ja niitä katsellessani mieleeni tulee samat asiat, joita olen käsitellyt maalatessani. Yksi mieleenpainuvimmista hetkistä urallani oli se, kun möin ensimmäisen teoksen ulkomaille. Yhdysvaltalainen liikemies keräili teoksen yrityksensä aulatilaan, jossa se tervehtii kävijöitä edelleen. Tänä päivänä taidettani löytyy yhteensä noin 20 eri maasta. Olen aina ollut kunnianhimoinen ja haaveilen siitä, että jonakin päivänä taidettani on esillä museoissa.

Vaikka taiteilijan työ kuulostaa monesti melko täydelliseltä, niin arki tällä urapolulla on paikoitellen hyvinkin vaihtelevaa sekä ajallisesti että taloudellisesti. Minua ja kollegoitani yhdistääkin luovuuden ja intohimon lisäksi myös periksiantamattomuus, oma-aloitteisuus, rohkeus ja hyvä paineensietokyky. Koen myös tärkeäksi, että taiteilijalla on oma uniikki äänensä ja sanottavansa, joka on niin sanotusti pakko saada ilmaistua tavalla tai toisella. En usko, että tällä alalla jaksaisi muuten, kuin rakkaudesta lajiin. Kuulostaa kliseiseltä, mutta mitä enemmän olen ajatellut asiaa, sitä enemmän olen sitä mieltä, että taiteilijoiksi synnytään. Sain tälle ajatukselleni vahvistusta vasta hiljattain, kun vastaanotin viestin äidiltäni, joka oli siivouksen lomassa löytänyt mapin päiväkotiajoiltani. Se sisälsi nipun piirustuksiani sekä haastattelun, jossa päiväkodin hoitaja oli kysynyt, mikä minusta tulee isona. Olin vastannut, että taiteilija. Ilmeisesti Marianna 5v. Oli hyvin perillä asioista.”

Terkuin, Essi