Heidi vaihtoi alaa ja elää nyt onnellisempaa arkea

Moni kokee olevansa väärällä alalla tai haaveilee vaihtelusta uralle. Oli mielenkiintoista jutella Heidin kanssa puhelimen välityksellä ja kuulla koko hänen tarinansa, syyt alan vaihtoon, uudelle alalle hakeutumisesta sekä elämästä nyt uuden suunnan myötä. 

                                       

(Kuva, Instagram: @studioelite ja @aurajari. Editointi: Essi)

”Olen 45-vuotias ja haluan panostaa omaan hyvinvointiini. Se on yksi syy, miksi vaihdoin alaa.

Opiskelin aikoinaan lähihoitajasta sairaanhoitajaksi. Valmistuttuani menin suoraan töihin. Ehdin olemaan reilu vuoden, kunnes jäin kuopuksestani äitiyslomalle. Tämä eka vuosi oli kiinnostava ja nautin työstä, mutta myös raskas. Äitiysloman jälkeen palasin takaisin ja työskentelin vuoden verran teho-osastolla, eri paikassa kuin aloittaessani sairaanhoitajana. Olin silloin hoitovapaalla, joten tein keikkaa iltaisin ja viikonloppuisin, kun lasten isä hoiti lapsia. Elettiin koronan jälkeistä aikaa ja silloin hoitoala oli tiukilla. Vaikka innostuin siitä työstä, se oli myös todella raskasta. Silloisessa työpaikassani oli sellainen ”Siperia opettaa” -meininki. Tuntui, että minut pudotettiin omalle paikalleni ilman perehdytystä. Sain kyllä aloittaessani sairaanhoitajana kuuden viikon perehdytyksen, mutten sen jälkeen en enää, kun tulin keikkailemaan vuoden äitiysloman jälkeen. Täytyi vain pärjätä ja yrittää oppia. Koin tosi paljon riittämättömyyden tunnetta ja minulla oli huono ammatti-itsetunto. Uskon ettei vielä ammatti-identiteettiä ehtinyt kunnolla muodostua, kun se alku oli semmoista selviämistä. Keikkailuni aiheutti närää varsinkin vanhempien hoitajien keskuudessa. Minulle puhuttiin ikävään sävyyn, kun sain hyviä vuoroja. Viimeinen niitti oli, kun eräs vanhempi hoitaja puhui minulle tosi ikävästi ja moitti tekemääni työtä, vaikka olin kyllä parhaani tehnyt. Silloin itkin illan kotona ja aloin miettiä, että on oltava muutakin työtä. Miksi edes olen tällä alalla? On vuorotyötä, palkka on huono ja saan huonoa kohtelua. Olin ennenkin yrittänyt pyristellä hoitoalalta pois. Ennen sairaanhoitajan opintoja olin opiskellut itseni kosmetologiksi, mutta silloin sairaanhoitajan palkka vei voiton.

Aloin miettiä muita vaihtoehtoja. Otin yhteyttä TE-toimiston uravalmennukseen. Sain tosi kivan urapsykologin, jonka kanssa juttelin muutaman kerran puhelimitse. Olen kuullut niitäkin tarinoita, että yritetään saada pysymään hoitoalalla, koska sinne tarvitaan työntekijöitä. Tämä urapsykologi ymmärsi minua, eikä kehottanut jatkamaan hoitoalalla. Häneltä sain erilaisia testejä ja pohdintoja, joissa insinööri nousi ylös.

Samoihin aikoihin törmäsin Bye bye HOITOALA- Facebook ryhmässä keskusteluun, jossa eräs Sari oli kommentoinut opiskelevansa energiatekniikan insinööriksi. Laitoin hänelle viestiä ja nopeasti meistä tuli ystäviä. Sain häneltä tärkeää vertaistukea, kun pystyimme juttelemaan hoitoalasta ja kokemuksistamme.

Laadin itselleni listan mahdollisista koulupaikoista:

Energiatieteet

Ympäristötekniikka

Elintarviketieteet

Kauppakorkeakoulu

 

Minulle ei ollut helppoa tietää, minkä polun valitsen. Otin jo kauppakorkeakoulun verkkokurssin ja aloin lukemaan ohessa myös biologiaa elintarviketieteet mielessäni. En kuitenkaan osannut nähdä itseäni töissä missään, enkä tiennyt mihin työllistyisin. En nähnyt itseäni ekonomina. Tein sitten päätöksen, että lähden vaan yhteen hakemaan, koska moneen paikkaan hakemisesta ei tule mitään.  Sarilta sain selkeän kuvan energiatekniikan insinöörin työnkuvasta, joten päädyin siis energiatekniikkaan. Sari auttoi minua kouluun hakemisessa sekä vinkkasi työpaikkaa, jonne pääsinkin töihin viime kesänä. Olimme hetken aikaa työkavereita ja olihan meillä mukava kesä.

Valintaa tehdessä yritin miettiä myös sitä, että mikä on tulevaisuuden ala. Halusin selkeän työllistymisen. Koin myös oivalluksen, ettei minun ole pakko tehdä työkseni perimmäistä intohimoani, vaan työ voi olla vain työtä, jonka pitää mahdollistaa vapaa-aika. Riittää, että työstä tykkää. Alana energiatekniikka on tosi mielenkiintoinen. Pidän luonnontieteistä. Tässä on myös energia ja ympäristötekniikka, joka osuu mielenkiintooni. Jos olisin seurannut intohimoani, olisin valinnut elintarviketekniikan, mutta silloin työllistymiseni olisi saattanut olla epävarmaa.

(Kuva, Instagram: @studioelite ja @aurajari. Editointi: Essi)

Syyskuussa minulla alkaa kolmas vuosi energiatekniikan insinöörin opintoja. En vielä tiedä mitä insinöörityötä teen tulevaisuudessa, olenko samalla firmalla kuin nyt, vai jossain muualla. Syventäviksi opinnoiksi ajattelin valita tänä syksynä energiatuotantotekniikan, jossa muun muassa suunnitellaan kattiloita ja laitteita.

Nyt olen vielä kesätöissä. Olen tykännyt työstäni. Minusta on ollut kivaa tehdä likaista ja fyysistä työtä palosuojatut heijastinvaatteet päällä sekä työskennellä miesten kanssa, mikä on helppoa ja rentoa. Lähin esimieheni on nainen, mutta muuten työkaverini ovat miehiä. Tykkään työn monipuolisuudesta. Välillä saan etänä tehdä tilastointia ja tarkistaa ympäristöraportteja sekä turvallisuuteen liittyviä asioita, mutta työ on myös liikkuvaa työtä. Saan olla likasilla laitoksilla töissä ja kurkkia kattilaan, mikä lämmittää kaukolämpövettä. Tänä kesänä kävin magneetin kanssa kaivoja läpi ja poistin sieltä ylämääräistä hiekkaa. Tänään puolestaan osallistun täällä laitoksella tapahtuvaan turvallisuuskävelyyn, jossa katsotaan kaiken olevan kunnossa.

Alan vaihtaminen on helpottanut arkea, koska tämä on päivätyötä. Nykyään minun on helppo suunnitella muita juttuja ja ehdin tehdä vaikka mitä. Uusi ala on tuonut uusia tuttavuuksia, eikä ikinä ahdista mennä töihin. Hyvät kouluarvosanat sekä miesvaltaisella alalla pärjääminen ovat ruokkineet itsetuntoani sekä pystyvyyden tunnetta. Minusta on löytynyt rennompi minä, koska miesten kanssa on niin helppoa olla töissä. Yleisesti olen onnellisempi ja oma elämä on onnellisempaa, koska elämä on nyt säännöllisempää. Ei ole enää 12 tunnin vuoroja. Epäsäännöllinen arki on perheellisellä vaikeaa ylläpitää. Nyt minulla on enemmän tunteja vuorokaudessa. On myös ihanaa, kun nykyinen työni on jotain ihan muuta kuin hoitoala.

(Kuva, Instagram: @studioelite ja @aurajari. Editointi: Essi)

Vaikka päätyöni ei ole perimmäistä intohimoani, täyttyy se muulla tavoin. Opettelen tällä hetkellä sisällöntuotantoa ja minulla on Instagramissa juoksu, liikunta ja hyvinvointi -tili. Toteutan siellä ravitsemusintohimoani. Saan tilistä pientä lisätuloa kahdesta yhteistyöstä sekä toimimalla Paulan keto -ryhmässä tsempparina. Haluan tilini olevan insipiroiva, hyväntuulinen sekä liikuntaan motivoiva. Tili inspiroi myös minua itseäni. Haaveilen tulevaisuudessa, että tämä tili mahdollistaisi sen, että voisin pitää kesät vapaana, vain somea toteuttaen. En suutu, jos tämä ei onnistu. Hirveän suunnitelmallinen en ole, mutta olen avoin ja uskon asioiden järjestyvän. Olisi ihanaa tehdä enemmän sellaisia hyvinvointia tukeavia asioita, kuten reissata kesän matkailuautolla.”

Kiitos Heidi, kun jaoit tarinasi! 

Terkuin, 

Essi