Aivoverenvuoto pysäytti Miia Halmen, 42, miettimään arvojaan uudestaan

Miia toimi työkseen kiinteistövälittäjänä, hän oli hyvä työssään ja uransa suhteen tavoitteellinen. Hän asetti työnsä arvon korkealle niin pitkään, kunnes terveys petti.

Riski aivoverenvuotoon oli ollut olemassa jo pitkään, sillä Miialle oli määrätty lääkitys koholla olevaan verenpaineeseen kymmen vuotta sitten. Tämän hän oli sivuuttanut täysin ajatellen saavansa terveellisillä elämäntavoilla arvot kohdilleen.

-Kaikki altisteet aivoverenvuodolle on ollut olemassa, mutta olen vain paahtanut menemään. Ajattelin naivisti, ettei minulle mitään voi tapahtua, Miia kertoo.

Kohtalokas yö

Kaikki tapahtui yöllä 30.5.2023. Miia meni tavallisesti nukkumaan ilman minkäänlaisia ennakko-oireita.

-Melko nopeasti mieheni heräsi kovaääniseen kuorsaukseen. Tarkistettuaan tilanteeni hän huomasi minun olevan tajuton. Kouristelin ja oksentelin. Puolisoni soitti välittömästi apua. Ensimmäiset tunnit sairaalassa kuluivat yksi kerrallaan, eikä mitään takuita tulevasta annettu. Jos mieheni ei olisi ollut paikalla, olisin aamun mennessä kuollut, Miia muistelee.

Seuraavat kolme viikkoa Miialla kuluivat teho-osastolla ja tämän jälkeen viikko neurologian osastolla. Aivoverenvuodon jälkeisenä päivänä hänelle tehtiin koilaustoimenpide, jossa verisuonia pitkin revennyt pullistuma käytiin korjaamassa. Toimenpiteen komplikaationa Miia sai aivokalvon tulehduksen sekä aivoinfarktin.

-Teho-osaston lääkäri totesi myöhemmin, että kaikki mahdolliset komplikaatiot tuli, mitä oli tullakseen, mutta toisaalta riskit tiedettiin. Onneksi oli todella osaavaa henkilökuntaa, Miia kertoo.

Miia kävi läpi monia ajatuksia sairastumisesta

Aivoverenvuodon jälkeinen aika oli aluksi sekavaa. Miia kertoo kuvitelleensa esimerkiksi haluavansa pöllön lemmikiksi. Lisäksi hän ei tunnistanut enää puolisoaan ja vaati tätä todistamaan henkilöllisyytensä.

-Sitten kun pää alkoi selviämään, syksyn mittaa alkoi tulla ajatuksiin surullisuutta ja katkeruutta siitä sairaudesta. Kuinka kaikki tuntui olevan niin kuin ennen, muttei mikään silti ollut niin kuin ennen. Jotenkin minun on vain pitänyt yrittää suhtautua. Kun asiat on tuntunut hankalalta, olemme todenneet puolisoni kanssa, että nyt on tilanne näin ja näillä korteilla pelataan, Miia sanoo.

Puoliso hoiti Miiaa kotona aluksi neljä kuukautta ja sairauslomalla Miia oli yhteensä kymmenen kuukautta. Kesällä 2023 hänellä oli yhä paljon sekavuutta. Kymmenen kuukautta aivoverenvuodon jälkeen Miialla oli vielä neurologisia oireita jäljellä, kuten lähimuistin kanssa ongelmia, voimakasta väsymystä ja päänsärkyä. Myös haju ja makuaisti muuttuivat silloin jonkin verran.

Miialle tuli yllätyksenä, että kaikenlaiset tuntemukset ja vaiheet sairauden jälkeen käydään läpi.

- Mitä nopeammin sen sairauden hyväksyy ja opettelee sen kanssa elämään, sitä nopeampaa pääsee myös eteenpäin. Kaikki tunteet ovat sallittuja, ja vaikka itsekin olin kiitollinen, että jäin henkiin, niin silti voi arkiset asiat ärsyttää. Ei tarvitse loputtomassa kiitollisuudessa olla, Miia neuvoo.

Paluu työelämään

Sairausloman jälkeen Miia siirtyi työkokeiluun entiseen työpaikkaansa. Vaikka Miia oli kovasti odottanut työelämään takaisin paluuta, sillä hän ajatteli saavansa normaalia elämäänsä takaisin, ei se ollut ollenkaan helppoa.

- Huhtikuussa 2024 palasin töihin, mutta oikeastaan jo toisena päivänä huomasin, etten ollut valmis. En osannut käyttää järjestelmiä ja kaikki oli tahmeaa. Se oli kova pala itselleni. Kauppakirjan tekemiseen menee normaalisti noin 15 minuuttia, mutta minulla siihen saattoi mennä jopa 2,5 tuntia. Minulla oli hahmottamisen kanssa ongelmia. Alkuun työnteko oli melko avutonta menoa, Miia muistelee.

Miia koki haasteena sen, ettei sairaus näkynyt hänestä päällepäin. Hänestä tuntui muita jännittävän se, oliko hän sama Miia kuin ennen. Alkuun hänen piti tavanomaista enemmän selittää väsymystään ja sitä, miksi ei voinut tehdä pitkää työpäivää. Ihmiset, muutkin kuin työkaverit, yrittivät auttaa sanomalla esimerkiksi, että: ”mene käymään metsässä tai lenkillä”. Monikaan ei ymmärtänyt, ettei sairaus lähde nukkumalla pois.

-Tästä paranee sitten kun aivot palautuvat. Tähän menee vähintään 2 vuotta ja kaikki eivät välttämättä palaudu koskaan kokonaan, Miia sanoo.

Tämän päivän Miia

Miia Halme toimii edelleen työkseen kiinteistönvälittäjänä. Alalle hän päätyi 12,5 vuotta sitten. Hän on yhä hyvä työssään ja pitää työn monipuolisuudesta sekä joustavuudesta.

-Tänään olen oppinut tunnistamaan mitkä asiat minua kuormittaa. Nyt työkunto on parempi ja pystyn tekemään kaiken itsenäisesti. Nautin siitä, kun työaikoja ei ole ja saan itse tehdä asiat, miten parhaaksi näen. Ala kehittyy koko ajan eteenpäin, asiat sähköistyvät ja on mahdollisuus oppia uutta. Omalla työllä pystyy vaikuttamaan omaan ansioonsa, Miia luettelee kiinteistönvälittäjän työn hyviä puolia.

Miiaa ei pelota aivoverenvuodon uusiutuminen, sillä hänen päänsä on kuvattu useaan otteeseen ja kaiken pitäisi olla kunnossa. Miialla on edelleen väsymystä, ajoittain päänsärkyä sekä kuormitusherkkyyttä. Hänen sanojensa mukaan meteli kuormittaa ja riittävä unen saanti on tärkeää. Tänä päivänä Miia käy traumaterapiassa, jossa käsitellään traumaattisia tapahtumia.

-Kokemuksesta traumaattisen tekee se, ettei itse ole ymmärtänyt tilaansa eikä sitä, ettei minun selviämistäni pidetty kovin todennäköisenä. Nythän kaikki yksityiskohdat selviävät ja konkretisoituvat vasta jälkikäteen, Miia sanoo.

Sairastumisen myötä Miian ajatukset elämän tavoitteista ovat muuttuneet hyvinkin arkisiksi. Hän toivoo saavansa olla terve ja haluaa panostaa perheeseen sekä parisuhteeseen.

-Viimeisin lääkäri, neurologi, totesi ääneen minun olevan tilastollinen ihme. Jo se, että olen hengissä, on ihme, mutta myös se on, ettei minulle jäänyt mitään pysyvää vammaa. Hyvin usein aivoverenvuodosta jää näkö- tai liikuntavamma. Olen käyttänyt kaikki minun 9 elämää kerralla, joten nyt ei passaa tulla enää yhtään mitään, Miia kertoo.