Harri Minkkinen, 46 vuotta, kasvoi lapsena väkivaltaisessa kodissa ja haluaa nyt palomiehenä auttaa muita

Harri joutui jo hyvin nuorena pelkäämään humalaista isäänsä ja varomaan omaa olemistaan kotona. Toistuvat tilanteet, joissa Harri todisti vierestä äidin ahdinkoa, saivat Harrin päättämään, että hänestä tulee joko palomies tai poliisi, jolloin kukaan ei voisi enää satuttaa hänen äitiään.

Väkivaltainen isä

Harri kertoo isänsä väkivaltaisen käytöksen alkaneen hyvin varhaisessa vaiheessa. Hänen äitinsä joutui pahoinpitelyn kohteeksi jo odottaessaan Harria.

-Isäni oli humalassa erityisen väkivaltainen. Odotin viikonloppuja aina kauhulla. Todistin kymmeniä kertoja tilanteita, missä isäni kohdisti raakaa väkivaltaa äitiini. Joskus isä repi minut sängystä keskellä yötä keittiöön katsomaan, kun hän hakkasi äitiä. Olin silloin 6–7-vuotias. Silloin tein päätöksen, etten tule koskaan olemaan samanlainen, kun isäni. Päätin myös, että minusta tulee palomies tai poliisi, eikä kukaan enää satuta minun äitiäni, Harri muistelee.

Isä oli väkivaltainen ja kovakourainen myös Harria kohtaan. Harrin mukaan hän oli erittäin kontrolloiva ja välillä jopa vainoharhainen. Harri kertoo saaneensa joskus selkäänsä ihan vain siksi, että saapui koulusta kotiin eri reittiä pitkin ja koulumatkaan meni tavallista enemmän aikaa.

-Isäni oli humalassa ilkeä ja häijy. Minulle jäi epäselväksi, tarkoittiko hän oikeasti niitä asioita, mitä silloin aikoinaan sanoi. Hän sanoi kerran, ettei minusta koskaan tule mitään. Isä haukkui minua usein, kun en osannut piirtää numeroita tarpeeksi hyvin, ja että käsialani on rumaa. Siitäkin sain joskus selkääni, Harri tunnustaa.

Harri aisti kotona usein ahdistavan ja pelottavan ilmapiirin, ja teki siksi läksyjä vaatehuoneen pienessä ja turvallisessa tilassa. Siellä kukaan ei päässyt hänen selkänsä taakse vahtimaan läksyjen tekoa.  

Kotiolot tuli pitää salassa

Harri oli iloinen ja vilkas lapsi, eikä opettajilla ollut aavistustakaan, minkälaista hänen kotonaan oli. Välillä Harri kuitenkin oireili voimakkaasti ja ajautui toisten lasten kanssa tappeluihin. Koulusta hän piti paljon, sillä siellä ei ollut ahdistavaa ilmapiiriä, eikä aikuisia tarvinnut pelätä.

Asioista ja väkivallasta ei saanut puhua kotona eikä sen ulkopuolella, tai muuten rangaistuksena oli selkäsauna.

-Isän isä oli ankara kasvattaja, jonka tunne-elämän taidot oli opittu sodan ajan vanhemmilta. Asioista ei puhuttu, tunteita ei saanut näyttää, ja ongelmat hukutettiin alkoholiin. Jos niistä joskus puhuttiin, se tehtiin nyrkein, väkivallalla ja huutamalla. Heidänkin perheessään aikoinaan oli väkivaltaa, pelkoa, uhkailua ja levottomuutta. Uskon näiden kaikkien olevan opittuja malleja, jotka on siirretty omille lapsille, Harri kertoo.

Aikuisena Harri on käynyt äitinsä kanssa lapsuudessa koettuja kauheita hetkiä läpi. Harri ajattelee asioista puhumisen auttaneen kumpaakin ja sillä olleen molemmille terapeuttinen vaikutus.

-Vanhemmille sukupolville, nykyisille ja tuleville pitäisi opettaa ja kouluttaa tunne-elämän hallintaa ja sosiaalisia taitoja ihan ala-asteelta saakka. Ja aikuisille terapian kautta. Ettei omassa lapsuudessa koetut traumat ja ongelmat siirry sitten vanhempien kautta seuraaville sukupolville, Harri kehottaa.

Äitiinsä Harri pystyi luottamaan, sillä Harrin mukaan äiti oli aina kultainen ja huolehtiva. Harri ajattelee äitinsä tehneen kaikkensa, jotta kotona olisi turvallista sekä niitä asioita mitä lapsi tarvitsee.

-Äitini on ollut minusta aina ylpeä. Ja minä olen ollut äidistä, koska hän aikoinaan uskalsi ottaa eron ja kasvatti minusta vastuullisen ihmisen. Eropäätös on ollut iso ja pelottava ratkaisu, mutta siitä huolimatta hän teki sen, Harri sanoo.

Harrin isä joi koko ikänsä, ja menehtyi sydänkohtaukseen keväällä 2022.

-Viimeisiin vuosiin emme olleet missään tekemisissä, koska hän ei halunnut. Yritin joskus sopia välejämme, mutta isä syytti kaikesta muita, eikä pyytänyt koskaan anteeksi. Hän oli myös mestari kääntämään asiat täysin päälaelleen, Harri kertoo.

Nyt Harri toimii palomiehenä ja valistaa ihmisiä sosiaalisessa mediassa

Harrin maailmassa hyvä on aina voittanut pahan. Hän uskoo vahvasti, että jos jotain haluaa elämässään saavuttaa, sen eteen on tehtävä töitä ja uskottava omaan tekemiseen. Tätä viestiä hän haluaa jakaa eteenpäin.

-Kaikki kokemukset elämässä, hyvät ja huonot, muokkaavat meitä ihmisinä. Kaikella tapahtuneella on jokin merkitys, enkä vaihtaisi elämästäni päivääkään pois. En vaihtaisi edes niitä huonoja päiviä. Ne ovat muokanneet minusta tällaisen ihmisen, kuin nyt olen, Harri pohtii. 

Kun Harri jakoi sosiaalisessa mediassa avoimesti lapsuuden traumoistaan ja syistä, miksi hänestä tuli palomies, antoi hän vertaistukea niille todella monille, jotka kommentoivat julkaisuun kokeneensa samankaltaisen lapsuuden. Samalla hän antoi myös esimerkin selviytymisestä niille, jotka tällä hetkellä yrittävät pärjätä väkivaltaisessa kodissa.

Turvallisuus ja valistaminen on iso osa pelastuslaitosten ennaltaehkäisevää toimintaa. Monet nuoret ovat saaneet Harrin sosiaalisen median sisällöstä kipinän hakeutua pelastusalalle, ja tämän Harri toivoo osaltaan helpottavan nykyistä pelastajapulaa Suomessa. Hänen tarkoituksenaan on myös lisätä alan houkuttelevuutta ja näkyvyyttä.

-Olen ylpeä ammatistani ja kaikista pelastajista Suomessa, sekä siitä, että saan toimia Pohjois-pohjanmaan pelastuslaitoksen palveluksessa. Teen sosiaaliseen mediaan paljon sisältöä pelastustoimen arjesta. Lisäksi valistan videoillani ihmisiä. Julkaisuni ovat olleet hyvin suosittuja, ja koen onnistuneeni siinä hyvin. Onnistumisen hetkiä ovat myös ne, kun saamme ihmishengen tai eläimen pelastettua, Harri kertoo.

Kiitos Harri, kun jaoit tarinasi!

Terkuin, Essi