Virpi, 49, kannusti tyttäriään tarttumaan unelmaan yrittäjyydestä

Syntyi suuren suosion saavuttanut kahvila tunnelmallisessa 1975 vuoden pohjolaistalossa, joka tarjoaa kahvin ja leivoksien tuoksua, tunnelmallista musiikkia, taidetta, eläimiä sekä arkisia ja juhlavia hetkiä.

Virpi oli pitkään kotiäiti, sillä hän halusi viettää mahdollisimman paljon aikaa omien lastensa kanssa. Hän maalaili tauluja harrastuksekseen, mutta huomasi pian niillä olevan kysyntää. Niinpä Virpi perusti yrityksen nimeltä Keltainen keinutuoli. Virpi luuli tekevänsä taidetta pienesti ja sivutoimisesti, mutta nopeasti taiteen tekeminen kasvoi kokopäiväiseksi työksi. Nyt Virpi on ollut taiteilijayrittäjä pian 12 vuotta.

 

Virpi piti silloin tällöin taideiltoja Itämäen talolla. Pihla ja Viena ihailivat taloa usein ja haaveilivat sitä omakseen. Sitten talo tuli yllättäen vuokralle. Pihla ja Viena harmittelivat, että miksi juuri nyt. Olisipa 10 vuoden päästä, jolloin heillä mahdollisesti olisi sellainen elämäntilanne, että voisivat alkaa yrittäjiksi taloon. Pihla oli viimeisillään raskaana ja Vienan raskaus puolestaan oli alussa.

-Innostin tyttäriäni menemään kohti unelmia, sillä elämässä ei välttämättä tule koskaan juuri sopivaa aikaa toteuttaa haaveitaan. Tiedän, että asioilla on aina tapana järjestyä, Virpi kertoo. 

Erilaiset elämäntilanteet tuovat kuitenkin haasteita yrittäjyyteen

Viena on 22, ylioppilas ja yhteiskuntatieteiden opiskelija. Hän asuu miehensä ja 1-vuotiaan lapsensa kanssa Jyväskylässä. Viena perusti jo 14-vuotiaana oman yrityksen Naurava naapuri. Hän on yrityksensä kanssa pitämässä kahviota ja kioskia erilaisissa tapahtumissa. 

Pihla on 24, pian valmistuva luokanopettaja. Hän asuu Oulussa puolisonsa ja kahden lapsensa kanssa. Pihla on ollut yrittäjänä 15vuotiaasta saakka. Hän on tehnyt taidetta, suunnitellut kutsukortteja ja vuokrannut juhlatavaroita. Pihla oli ensimmäisen vuoden mukana talossa, mutta jäi sitten taka-alalle opintojen ja lasten vuoksi. Hän käy välillä tekemässä keikkaa talolla. 

-Emme tiedä, kauanko pidämme taloa ja sitä, että pystymmekö toimimaan puoli vuotta vuodesta, sillä minulla on oma työ, tytöillä opinnot ja omat kodit eri paikkakunnilla. Näitä pohdimme aika ajoin. Meillä on kuitenkin monenlaisia ideoita vailla toteuttamista, Tällä hetkellä fiilistelemme tulevaa joulukahvilaa, Virpi tunnelmoi. 

-Työ on ajoittain hektistä, mutta me olemme kovia tekemään töitä. Parasta on työn projektiluontoisuus, että välillä tehdään niska hiessä ja välillä huilataan. Haluaisimmekin viedä taloa vielä enemmän siihen suuntaan, että järjestäisimme erilaisia tapahtumia. Yhdessä ideoiminen ja t-tekeminen on hauskaa ja mutkatonta ja työnjako on helppoa. Välillä olemme ihan poikki ja mietimme, että onko tässä mitään järkeä, Virpi kertoo. 

-Taiteeni on esillä kahvilan seinillä ja talossa on taidepuoti. Haaveilin (ja haaveilen yhä), että voisin maalailla tauluja, kun kahvilavieraat ovat talossa, se ei ole toteutunut. Kahvilassa on ollut niin paljon asiakkaita, että minua on tarvittu keittiössä. Taide on silti edelleen päätyöni, Virpi haaveilee. 

Talon pitäminen on perhettä yhdistävä juttu

-Työ on ajoittain hektistä, mutta me olemme kovia tekemään töitä. Parasta on työn projektiluontoisuus, että välillä tehdään niska hiessä ja välillä huilataan. Haluaisimmekin viedä taloa vielä enemmän siihen suuntaan, että järjestäisimme erilaisia tapahtumia. Yhdessä ideoiminen ja t-tekeminen on hauskaa ja mutkatonta ja työnjako on helppoa. Välillä olemme ihan poikki ja mietimme, että onko tässä mitään järkeä, Virpi sanoo. 

-Tällainen työ vaatii koko perheeltä sitoutumista. Tämä ei onnistu, jollei puolisoillakin ole yrittäjämäinen asenne. Olemme hankkineet eläimiä, niin nekin työllistävät perheen miehiä. On aitojen rakentamista, ruoan kuskausta ym. Lapset ovat sujuvasti menossa mukana, Virpi kertoo.  

Kiitos Virpi, Viena ja Pihla kun jaoitte tarinanne! 

Terkuin, Essi